United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kotipapiltansa, isä Alphéelta, oli hän näet jo kuullut jutun Ragusan piiritystä koskevasta kuvauksesta. Mutta hän oli liian hyvä huvitellaksensa moisella julmalla leikillä. »Kuningas on todellakin unhottanut meidät», sanoi hän, »menkää toki hra de Rosen ilmoittamaan hänelle, että varromme häntä.»
Mikä aika ollee nyt? Mua vaivaa levottomuus ja ohaukseni polttaa. Miten luulet ajan kuluneeksi, Pauli? PAULI. Arvaten, lähenee illan kymmenes hetki. TYKO. Ehkä varromme tässä turhaan. PAULI. Vaiti! Kuulenpa askeleita. TYKO. He tulevat. Käykäämme verhoon. Tää muistoksi sun sisareltas ota, Vaikk' katkera kuin kuolo on se muisto. HANNA. Oi Jumala, se on jo tyhjennetty! ELMA. Se tehty on.
FLAMINIUS. Sitä ei ole tarvis hänelle sanoa; hän tietää kyllä, että pidätte häntä liiankin hyvällä silmällä. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Haa! Hovimestariko tuossa hiipii? Hän kulkee pilvessä. Hoi! Huuda häntä? TITUS. Kuulkaatte, herra. 1 VARRON PALVELIJA. Suokaa anteeks, herra, FLAVIUS. Mit', ystävä, sa tahdot minusta? TITUS. Rahoja varromme.
Siis molemmat me samalla ikävyyden oksalla vaikertelemme ja varromme heitä, ja jos emme heitä enään saa nähdä, niin yhdessä harmenemme, yhdessä murehdimme toinentoistamme lohdutellen. Ken tulee pitkin tietä tuossa? HANNA. Se suuri tietäjä-akka. ELMA. Jolla on niin ihmeellinen voima katsoa tulevaisuuteen. HANNA. Tapahtuvan sanotaan, mitä hän ennustaa. Hänelle en pistäisi kättäni minä.
"Ei", vastasi Kristofer, "Eisenachiin." "Tie auki, miehet", huudahti ritari seuralaisillensa; "me emme ole riidoin Eisenachin kanssa. Nämät eivät ole ne, joita varromme." Ratsastajat väistyivät meidän edestämme, mutta nuori ritari, joka näytti johdattavan heitä, kulki tuokion aikaa meidän vieressämme.
TUOMAS. Kotiamme takaisin tahtoi hän meitä narrata valmiiksi saaliiksensa palattuaan Viertolasta, joukko miehiä seurassa, koska tiedetään, ettei ole vähillä voimilla iskettävä Jukolan sarjaan. Hän tulee ja korjaa meidät koreasti talteen, jos häntä varromme. JUHANI. Hä, niinhän minäkin aattelen. Hän on pyynnissä, ankarassa ajossa, ja me olemme otukset, joita hän kiehtoo.
Silloin Hinkki kysyi, eikö lakkokomitea siis käskenyt vangita. He vastasivat: siellä sanottiin, ei nyt ole semmoisiin aikaa, mutta vartokaa kunnes käsky tulee. Sitä me varromme. Ja voi teitä löyhäpäitä, sanoi Hinkki, sillä kun lakko loppuu, vangitsee möhömaha teidät, mutta nyt on teidän vuoro vangita hänet.
SANANSAATTAJA. Rouva, Britannian joukot matkall' ovat tänne. CORDELIA. Se tietty ennalt' on; olemme valmiit Ja heitä varromme. Oi, kallis isä, Sun asiaas ma käyn; ja suuren Ranskan On senvuoks tullut murhettani sääli Ja haikeit' itkujani. Miekkaan meit' ei Pukenut turha himo kunniaan; Ei, lempi, lempi, isän oikeus vaan. Jos pian häntä kuulla sais ja nähdä! Viides kohtaus.
KUNINGAS PHILIP. Mik' ihme, lady! Toivoasi myöten Nyt saapuu lähettimme Chatillon. Englannin vastuu kerro lyhyesti: Varromme tyynnä; puhu, jalo loordi! CHATILLON. Tää kurja hyökkäys heittäkää, ja viekää Isompiin töihin sotajoukkonne. Englanti, vaateistanne kiukkuisena On aseissa. Mua vastatuuli esti, Ja hän sai siitä aikaa yhtä joutuun Kuin minä nousta maihin joukkoineen.
Kuulkaahan, eikö ole parasta että me pysymme kukin kopissamme ja varromme, kunnes tässä syntyy jonkunlaista järjestystä, ehdotan toisille. Onhan tietämätöntä kuinka ulkona on asiat. Siellä voi olla taistelu käynnissä ja meidän on turhaa sinne pistää nenäämme. Aivan niin, aivan niin! yhtyy minuun harmaatukkainen opettaja S. ja mielenliikutuksesta vapisten palaa hän koppiinsa.