United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän ei ole liiaksi varovainen almuissansa, isä", minä lausuin; "niin sanoo kumminkin T:ri Martin Luther." "Kenties ei", hän lausui. "Ylipäänsä Wittenbergin asukkaat ovat paljon etevämmät kuin Eisenachin, jotka olivat tykkönään epäileväisiä ja typeriä. Se olisi oiva asia, jos Reichenbach ja von Gersdorf ryhtyisivät tähän keksintöön.
Löytyy yksi veljeskunta, yksi perhe, joka on pystyväisempi, kuin Eisenachin koti, vieläpä kuin Augustinin veljeskunta, ja siinä me ehkä yhdymme vielä. Löytyy yksi koti, jossa me kenties vielä saamme olla yhtenä huonekuntana jälleen.
Minä vastasin: "kenenkä sisareksi, täti Agnes? Minä olen Fritzin sisar! Saako Fritz'kin tulla?" "Fritzin sopisi mennä Eisenachin luostariin", hän lausui. "Siinä tapauksessa minä käyn hänen kanssaan", minä arvelin. "Minä olen Fritzin sisar enkä minä menisi mihinkään mailmassa ilman häntä."
Tuntui kuin entisinä Eisenachin aikoina; mutta siitä asti, kuin tulimme Wittenbergiin, emme ole tehneet mitään velkoja; että minä, vähäisen mietittyäni, tyynnyin jälleen. Lapset arvelivat jos jotakin siitä, mitä asia koski.
Kaupunki itse näyttää vielä olevan köyhä ja vähäpätöinen Erfurtin ja Eisenachin rinnalla; ja ylioppilaat, joita on nykyjään melkein viisisataa, ovat toisinaan hyvin vallattomat. He juovat paljon olutta.
"Ei", vastasi Kristofer, "Eisenachiin." "Tie auki, miehet", huudahti ritari seuralaisillensa; "me emme ole riidoin Eisenachin kanssa. Nämät eivät ole ne, joita varromme." Ratsastajat väistyivät meidän edestämme, mutta nuori ritari, joka näytti johdattavan heitä, kulki tuokion aikaa meidän vieressämme.
Pikku Greeta ja eno Fritz tulivat erittäin hyviksi ystäviksi, ja hän kysyy vielä usein minulta, milloin eno palajaa takaisin; eikä mikään huvita häntä enemmän kuin istua polvillani Fritzin kuvan edessä ja kuunnella, kun minä kerta toisensa perästä juttelen vanhoista Eisenachin sälyhuoneen puheistamme taikka niistä päiväkausista, joita vietimme honkametsissä, kun keräsimme puita talvivalkeata varten.
Olenko minä noista hirveistä Eisenachin ruton ajoista saakka itsepäisenä ja hairaantuneena paennut pois siitä siunauksen osasta, jonka Jumala oli määrännyt minulle? Ovatko kaikki nämät vuodet menneet kadoksiin? Onko kaikki kärsimiseni ollut hedelmätön, tarpeeton tuska?
Se olisi todella kummallinen keksintö; ja hän on vakuutettu siitä, että vaaliruhtinas heti ostaisi sen, ja me saisimme arvattavasti jättää Eisenachin ja asua lähellä vaaliruhtinaan hovia.
Elisabet todella eli tässä Wartburgin vanhassa linnassa, astui juuri näitä Eisenachin katuja, antoi almuja köyhille, kävi sairashuoneissa, sitoi mitä ilkeimpiä haavoja, joihin ei kukaan muu tahtonut koskea, ja lausui helliä sanoja viheliäisille hylkiöille, joita ei kukaan muu juljennut katsella.