United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, kulta, joutavia juttelen: Mua oma autuus hurmaa. Jago hyvä, Käy valkamaan ja tavarani nouda Ja laivaherra sieltä linnaan käske; Hän kelpo mies on, tunnustusta vaatii Hän ansioistaan. Tule, Desdemona; Ja vielä kerran: tervetullut Kyproon! Mene oiti valkamaan ja varro mua siellä.
Pikku Greeta ja eno Fritz tulivat erittäin hyviksi ystäviksi, ja hän kysyy vielä usein minulta, milloin eno palajaa takaisin; eikä mikään huvita häntä enemmän kuin istua polvillani Fritzin kuvan edessä ja kuunnella, kun minä kerta toisensa perästä juttelen vanhoista Eisenachin sälyhuoneen puheistamme taikka niistä päiväkausista, joita vietimme honkametsissä, kun keräsimme puita talvivalkeata varten.
Eräänä iltana, kun kumpikin olemme jo makuulla, juttelen minä hänelle seuraavaan tapaan: Ajatelkaahan, toveri, miten täällä Shpalernajassa osat vaihtuvat, jahka vallankumous tulee. Tässä meidän kopissamme saa sijansa tsaari Nikolai ja Vuoksen koppiin joutuu sisäministeri Trjepof. Telefoonin ääressä jutellessaan kysyy tsaari: No, kuinka voitte, toveri?
MENENIUS. Nyt teidän myöntää täytyy, että joko Olette merkillisen ilkeät Tai tyhmäpäiset pöllöt. Sievän sadun Nyt kerron teille; tunnette sen ehkä, Mut koska tarkoitukseeni se sopii, Niin ehkä juttelen sen vielä kerran. 1 KANSALAINEN. Antakaa kuulla; vaan älkää luulkokaan, että voitte herjamme suittaa tuolla tarinallanne. Antakaa kuulla, olkaa niin hyvä!
Hän otti nyt ukon käteen kiinni, lausuen: »Oi, kuinka paljon ristejä ja viivoja kädessänne on! Kah! Tässäpä näen, että teillä on likeisiä sukulaisia tässä pitäjässä hm, mutta mitä tuommoisia juttelen, itse asianne parhaiten tiedätte.» »Mitä, oletteko tietäjä?» kysyi ukko. »Hm, vähän yhtä ja vähän toista tiedän enemmän kuin muut.
Kenties "Venetsian yön"? Sitähän minä haenkin! vastasi Adelsvärd ja tunsi veren syöksyvän kuumana aivoihin. Mitä lorua se on, miekkonen? Ei tässä niin korkealle tavotella! Minä juttelen rouva Appelsinasta. Olen puhunut hänelle sinusta. Sattuuko olemaan kolikoita mukanasi?... Aiotaanko meidät ryöstää putipuhtaiksi? kysyi Adelsvärd ivallisesti. Pitääkö hän pelipankkia? Häh?
"Kiitoksia, käyn mieluummin jalkasin, minä hyvin mielelläni kuljeskelen sinne tänne, juttelen yhden ja toisen kanssa ja katselen, mitä ihmiset toimittavat. Varmaa on että tienne tarvitsevat enemmän kiviä ja peltonne vähemmän. Hyvästi niin kauvaksi!" Pian löysi hän oikotien peltojen yli ja saavutti kuusiston. Auringon paiste kimalteli puiden välissä ja levitteli kultansa tummanvihreälle sammalelle.
Hämmästys, samoin kuin pelkokin, muuttuvat usein kehnoissa luonteissa raivoksi. Bartek nousi ylös yht'äkkiä ja hyökkäsi ulos purren hampaitaan. Minä kyllä juttelen hänen kanssaan. Ja hän meni. Koulu ei ollut kaukana, kohta kirkon toisella puolella. Herra Boege seisoi juuri etehisessä, ympärillään porsaita, joita hän syötti.
Jutteleeko hän mielellään, neitokainen? No miksi ei: menköön hän vain; minä juttelen myös mielelläni; kyllä minä odotan. Oi, odottakoon hän siis! Paul Werner.
Hän aikoi huutaa; mutta Ontaro rauhoitti häntä, nosti kätensä keijukaisten puoleen ja sanoi: "Palatkaa takaisin Kalajoen vaivaset!" Ja silloin kuuli Tulikuono suuren humauksen, eikä mitään enään nähnyt. Hän vaipui maahan ja nukkui; ja kun hän heräsi, oli päivä jo laskenut. Ontaro seisoi nuotion ääressä ja keitteli 'voitehia vakavia'. Mutta mitä minä kaikkia sinulle tässä juttelen?