United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt juolahti mieleensä ajatus: ei ollut kaukana tiestä talonpoikaistalo, jonne hän tiesi oikotien, ja sieltä voisi hän kyllä lainata rattaat tai vähintäkin pyörän. Jos pastori vaan katsoisi hänen hevostansa, niin hän heti juoksisi sinne. Lahja kiitti luonnollisesti tarjouksesta, ja mies lönkkysi sitte tiehensä. Taaskin puolen tunnin odotus, vaan nytpä tuli vihdoinkin apu.
Siitä sitte kuljette polkua myöten vainion läpi, kunnes tulette koivuhakaan, josta poikkeatte oikealle ja kävelette hakapolkua siksi, että olette aivan pappilan puutarhan portin edessä.» Hymyillen vastasi Nummi: »Kiitoksia hyväntahtoisesta neuvostanne. Kunpa nyt vain tuon oikotien kaikki mutkat muistaisin.» Nostaen lakkiaan hän vielä kerran kumarsi ja läksi sitte matkoihinsa.
"Kiitoksia, käyn mieluummin jalkasin, minä hyvin mielelläni kuljeskelen sinne tänne, juttelen yhden ja toisen kanssa ja katselen, mitä ihmiset toimittavat. Varmaa on että tienne tarvitsevat enemmän kiviä ja peltonne vähemmän. Hyvästi niin kauvaksi!" Pian löysi hän oikotien peltojen yli ja saavutti kuusiston. Auringon paiste kimalteli puiden välissä ja levitteli kultansa tummanvihreälle sammalelle.
Olenko siis konna, Näin Cassiolle oikotien kun neuvon Juur' onnen helmaan? Oppi helvetin! Kun perkeleill' on mieless' ilkein hanke, He hahmoss' enkelin meit' ensin kiusaa! Niin minäkin. Kun, näet, tuo kunnon hupsu Hädässään avuks Desdemonaa vaatii, Ja tämä kiusaa pyynnöllänsä miestään, Niin maurin korvaan valan tämän myrkyn: Ett' anomukseen syyn' on lihan himo.
Minä heidät neuvon siitä eteenpäin, saatan oikotien päähän, josta vie laivasiltaan siitä hän kiittää, ottaa omasta rinnastaan kukan ja kiinnittää minun rintaani, ukkorähjän, tämännäköisen kulkijan ja kerjäläisen ja laulaen lähtevät, ei kuulu tirskuntaa tienkäänteen takana näiden tyttöjen, vaan vilkuttavat kädellä ja liehuttavat liinoja harjun rinteeltä.
Hän pahall' oli päällä, syömätönnä; Kun suonet tyhjät on, on veri kylmä; Nyreät aamull' olemme ja nurjat Niin antamaan kuin anteeks antamaan; Mut veren putket, sokkelot kun täynnä On ruokaa, viiniä, niin norjemp' on Kuin paaston aikaan mieli. Siis, ma varron Siks kun hän ruokatuulell' on, ja silloin Pyynnöllän' esiin karkaan. BRUTUS. Oikotien Te hänen hyvyyteensä tunnette Ja ette eksy.
"Täällä eroan minä", vastasi Aino lyhyesti, ollessaan juuri pappilaan vievän oikotien kohdalla. "Hyvästi!" Sanottuaan siten hyvästi, lähti hän pois. "Hm" sanoi ylioppilas katsellen hänen jälkeensä "tuossa hän meni, hän oli suuttunut, sen näin selvästi. Ehk'ei hän kuitenkaan ole niin lapsellinen, kuin luulin, ja minä kohtelin häntä kuin pahankurista lasta.
Nummi naurahti ja rupesi nyt pois pyrkimään. Hyvästi jätettyään hän kysyi vielä: »Pitkäkö matka tästä on pappilaan?» »Venäjän virsta», vastasi mummo. »Aiotteko sinne?» kysäisi leski. »Aion. Rovasti, joka on setäni, kutsui minut pappilaan juhannusta viettämään.» »No kyllä minä neuvon teille oikotien», sanoi leski. »Kun nyt menette vähän matkaa äyrästä pitkin, niin tulette vainion veräjälle.
Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!" Glamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen Luvatun saat. Mut luontoas ma pelkään: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se löytäis. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pettää tahtois, Vaan vääryydellä voittaa.
Markkinamiehiä juuri ajoi sivutseni kovalla kyydillä ja ruoska suorana, minä huusin ja sain kuin sainkin heitä muutaman seisahtumaan, pyysin päästä heidän kanssaan vähän matkaa ja pidin heille kyydin palkinnoksi nuhdesaarnan heidän markkina-elämänsä ja hevois-rääkkäyksen johdosta, ja varoitin heitä tästälähtein ajamaan ja olemaan ihmisen tapaan. Oikotien kohdalla nousin alas ja täällä olen nyt.