United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tahtoi väkisinkin antaa hänen aavistaa sanojen alla jotakin salamyhkäistä, osoittaa katkeruutta, tehdä viittauksia. Mutta joka kerta kun Henrik vähänkään sai itsensä tässä suhteessa voitetuksi, näki hän kuinka Hanna ikäänkuin vapautuu niistä kahleista, joihin Henrik oli hänet kahlinnut, muuttuu taas iloiseksi ja luonnolliseksi ja he tulevat ikäänkuin entisiksi ystäviksi toisilleen.

Hän koetti siis kohdella heitä yksinkertaisella ystävyydellä, voidakseen synnyttää heissä vastavaikutusta, ja he tulivatkin, huolimatta heidän vastakkaisista luonteistaan, ennen pitkää rakkaiksi ystäviksi, sillä Gerdan selvä, voimakas luonne, teki syvän vaikutuksen tyttöihin. Kuin hän oli oleskellut pari viikkoa sedän talossa, niin alkoikin raitis ilma ja maan askareet elähyttää hänen mieltänsä.

Kerta siihen päätökseen tultuansa saattoi hänen synnynnäinen tahdonvoimansa häntä päättämään kaikin puolin, hiljaa, huomaamatta ja sen kautta taitavasti edistää tämän ajatuksen toteutumista. "Se ilahduttaa minua," sanoi hän eräänä päivänä, kun Kenelm käveli hänen kanssansa hänen kauniissa puutarhassansa, "että Mr Ewlyn ja te olette tulleet niin hyviksi ystäviksi.

Vai olette te runoilijakin! ihmetteli rouva Appelsina, tällä kertaa vilpittömän luonnollisesti, mikä kaunisti häntä ja toi näkyville kaikki hänen valkoiset hampaansa. Sitä minäkin kyllä ajattelin, kun näin teidän siinä istuessanne katselevan minua toisellaisin silmin kuin maalarien tapana on. Kuulkaapas, mitä sanon teille, ruvetaan ystäviksi!

Rauhan tehneet! Väärää verta Seattu väärään! Ystäviksi tulleet! Dauphinko Blancan saa, nuo maatko Blanca? Ei, ei! Sa puhut väärin, kuulit väärin. Mietihän, kerro uudestaan se vielä. Ei voi niin olla; sanot vain, ett'on niin. Ma uskon, ettei sinuun uskomista, Puheesi vain on rahvaan tyhjää tuulta. Luulenpa, että luulen sua, mies; Kuninkaan vala takaa mulle toista.

Vasta vanhemmaksi tultuamme opimme vastaan-ottamaan huolet ja murheet nöyrällä ja tyytyväisellä mielellä ja kätkemään ne syvään sydämmemme pohjaan. Usein ne esiytyvätkin meille siinä valossa, jossa ne täällä näemme vihollisina, jotka tahtovat hukuttaa meidät, vaan kun ijäisyyden aamu koittaa, huomaamme ne ystäviksi, jotka ovat auttaneet, eivätkä vahingoittaneet meitä.

Kuinka omaa hyötyä pyytämätön te olettekaan! Jos minä joudun naimiseen, tulemme sangen läheisiksi ystäviksi, enemmän kuin veljiksi. Minä olen teitä rakastava, melkein yhtä paljon, kuin häntäkin..." Mieleni kävi, tässä silmänräpäyksessä, hyvin raskaaksi, mutta jotakin pilkantapaista liikkui sydämessäni. "Teillä on kuume", sanoin minä, "te pelkäätte, te ajattelette ettei hän tulekkaan."

"Minä en ole aavistanutkaan", vastasin nauraen, "että nimelläni on ollut kunnia tulla mainituksi seurassanne". "Oh, herra Henderson, te herrat kirjailijat, jotka teette itsenne lukijainne uskollisimmiksi ystäviksi, olette paljon paremmin tunnetuita kuin aavistattekaan. Minä olen jo kauan ollut tuttu monen teidän mietteenne kanssa".

Sitä hartaammin ilmaisin tunteeni Charlylle. Minä kiersin käteni hänen kaulaansa ja olin iloinen. Oi, kuinka herttaisia ihmisiä he kaikki olivat; sillä Charlynkin kanssa olimme tulleet semmoisiksi ystäviksi, että olisimme antaneet vaikka sydänveremme toistemme puolesta.

"Niinkuin tiedätte, tuli hän täällä tutuksi nuoren reivi M:n kanssa." "Tiedän." "Ne tulivat hartaiksi ystäviksi, ja mikä luonnollisempi kuin että nuori reivi, aina vierasvarainen, kutsui ystävänsä äitinsä kartanoon Ludwiginvuorelle." "Niin, se on luonnollista." "Sinne lienee hän matkustanut, kun täältä niin äkkiä katosi. Ei koskaan voi tietää milloin omansa löytää, sanoo sananlasku."