United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsopas tänne, anna minulle kätesi, kas niin; tuo niitty tuolla on meidän ensimmäinen ketomme. Terve tulemastasi, eukkoseni, kas niin, nyt olet sinä kotonasi. Hei hoilaa! Tuolla on meidän haikarakin, se lentää ylös. Haikara hoi! Sano terve tulemasta! Tämä täss' on uusi emäntä. Toisen kerran juttelen minä sinulle enemmän siitä asiasta.
Nehljudof ei ollut koskaan vielä kuullut tämän jutun yksityiskohtia ja kuunteli nyt sentähden hyvin tarkkaavasti. Kertomus oli ehtinyt sille kohdalle, jolloin myrkytys oli jo tapahtunut ja perhe oli saanut tietää, että sen oli tehnyt Fedosja. Juttelen omasta surustani, sanoi Taras kääntyen sydämmellisellä ystävyydellä Nehljudofin puoleen.
"Sen sanon hänelle, luota sinä siihen, ja jos hänellä ei ole aikaa, niin lähetän sinulle sanan tulla meille. Meillä käy paljon Knuslingenilaisia, ne ovat hauskoja ihmisiä, ja minä puolestani juttelen mieluisimmin heidän kanssaan. Jos Knusligenilaiset vaan olisivat varallisia, ne olisivat mailman mainioita.
Päinvastoin vakuutan, että sinä olet majisterille ainoastaan hyvä ystävä, joka hänen kanssaan kiistelet, oikeinpa vihastutkin toisinaan. Sitä juuri teenkin. Mutta tiedäpäs, että koko ruotsalaisen rouvaskoulun tytöt ovat häneen enemmin mieltyneet kuin minä. Luulenkin, että he ovat kaikki aika fennomaaneja. Ethän nyt luule liikoja, serkkuseni? Enhän mitä. Kuulehan, kun juttelen!
Kun iltaa viel' on hetkinen ja huvitusta muisto suo, niin Kulnevista juttelen, lie sulle tuttu tuo. Kas siinä oikein kansan mies, hän elää ja hän kuolla ties, mies parhain, missä taisteltiin tai maljaa maisteltiin. Yöt päivät yhä taistella, sit' ilonansa piti hän ja kaatumista kukkana, vain sankar-elämän.
Lupaan sinulle selkäsaunan, jos olet vaiti, ja plootun, jos puhut totta, vastasi Paul, joka aavisti, että pojan hurja nyyhkiminen oli jossakin yhteydessä kyläläisten eriskummaisen käytöksen kanssa. Niin, niin kies'avita juttelen minä kaikki niinkuin se on, sanoi Rasmus, sillä nuori herra saa sen kuitenkin tietää, eikä se ole minun syyni, että armollinen kreivitärvainaja osasi loihtia niin hyvin.
Sen etuosassa istui hiiri kokoonlyyhistyneenä, liikkumattomana, mutta kuutamon heikossa valossa näkyi selvään vaan sen mustan kiiltävät tyrmistyneet silmät, jotka sanomattomassa kauhussa tuijottivat rautaverkon läpi Kinturiin, jotakin pelastuksen tilaisuutta odottaen. »No, kas, onhan siinä murusia vielä, syö niitä, ja kauniistihan minä juttelen sinulle, ei vihaa, ei kiukkua.
Paljo olisi minulla hänestä kerrottavaa. Juttelen nyt vain yhden tapauksen. Kerran minä olin vasta tullut hänen apulaisekseen oli hänellä muuan erinomaisen vaikea leikkaus tehtävänä. Minä sain onnen olla hänen apulaisenaan. En ikinä unohda tuota miestä, jolle Jumala oli niin ylenpalttisesti jakanut lahjojaan. Mutta näitä lahjojaan hän käyttikin uskollisena palvelijana lähimmäistensä avuksi.