United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä selitin lempeästi Doralle, että Jip saisi lammaskotlettinsa yhtä säännöllisesti, kuin ennen. Minä kuvasin yksinkertaista kotiamme, jonka oma työni oli tekevä itsenäiseksi ja piirsin hänen eteensä sen vähäisen huoneuksen, jonka olin nähnyt Highgate'ssa ja jossa tätini oli asuva kammiossansa ylikerroksessa. "Olenko nytkin julma, Dora?" kysyin minä hellästi. "Voi, ei, ei!" huudahti Dora.
Siitä huolimatta ovat naiset soveliaat poistamaan lukinverkkoja ja kotiamme pelastamaan noista pienistä pölylokeroista." Huolimattomuus. "Oletko, isä, nähnyt kirjoitelman Aftonpost lehdessä sinun hyökkäyksesi johdosta meidän naisten kimppuun, jonka teit joku aika taapäin?" kysyi Jenny, veitikkamaisesti hymyellen eräänä iltana, kun me teen jälkeen istuimme kirjastohuoneen takkatulen edessä.
Kun isäni monta vuotta sitte siirrettiin tänne kaupunkiin, tuli minun osakseni vanhimpana tyttärenä seurata häntä asettamaan uutta kotiamme kuntoon, sill'aikaa kun äiti ja lapset vielä asuskelivat entisessä.
»Jos sen vanhemmillesi valmistaisit, käsittäisin sinua, mutta meille kuinka sinä voit! Tiedäthän», lisäsi hän lempeämmin, »etten voi saarnata toisin ja elää toisin. Kristuksen seuraajalta vaaditaan itsensäkieltämistä.» »Mutta Heikki, eihän se tähän kuulu. Eihän tämä pikku koristus kotiamme komeaksi tee.» »Eevi rakas, anna pikkusormesi ylellisyyden synnille, kyllä se pian vie koko käden.
»Mattiko vai Maija nyt puvun saa», kysäsi hän asettuen kivelle istumaan Eevin viereen. »Koeta arvata», Eevi piiloitteli työtään. »Mistäpä minä. Näytä pois!» »Katso», Eevi levitti hänen eteensä suuren silkkiompeluksella kirjaillun pöytäliinan. »Tämä on kotiamme varten.» »Toivon, että lasket leikkiä, Eevi. Ethän sinä toki totta tarkoittane?» »Mitenkäs muutoin?»
Valoisalta ja ihanalta tuntui elämä näinä lauantaiehtoina, kun auringon säteet aitauksen lomien läpi kuvasivat kullankarvaisia juovia pelloille ja niityille, kun tuuli hiljaa huuhahteli puiden oksissa, kuiskaten kummallisia sanoja, noukkiessani käteni täyteen kukkasia, joilla kaunistin pientä kotiamme, tuuhean vahterin alla! Usein leikimme myös eräässä heinäladossa.
Niiden työmiesten joukossa, jotka laittoivat kotiamme kuntoon, oli monta saksalaista, verhoilija, taideveistäjä, vaunumestari ynnä muita. Nämä olivat asuneet Pariisissa kaksikymmentä vuotta, tehneet naimisliittoja ranskalaisten perheiden jäsenien kanssa, saaneet oman kodin ja omat asioimis-sitoumukset.
»Niin teen», ja Eevin silmät loistivat, kun hän iloisesti jatkoi: »Olen juuri kotiamme ajatellut ja minkälaista on sitten, kun ystäväni, toverini, Maija ja muut tulevat sinne. Oi, Heikki, miten äärettömän hauskaa! Katso, tässä on etehinen», hän piirusti hiekkaan, »ja tästä mennään ruokasaliin.» »No johan nyt jotain, sinä pieni haaveilija!
"Salli sitten meidänkin rakastaa kotiamme, tätä Italian maata." "Se ei ole teidän kotinne, vaan kenties hautanne. "Te olette vieraita täällä ja vieraina pysyttekin. "Tai menetätte kansallisuutenne. "Mutta Odinin poikina te ette pysy tässä maassa." "Veljeni Harald", vastasi Totila hymyillen, "salli meidän ainakin koettaa.
Se on mielestäni ihan selvää, ett'emme voi suojella varustusta emmekä kotiamme, varsinkin kun vastaamme ryntää kentiesi kymmeniä kertoja lukuisampi vihollinen kuin meitä on. Näillä" hän osotti laihoja nyrkkejään "näillä ei enää ole paljo virkaa; mutta sen verta on niissä, Jumalan kiitos, vielä voimaa, kuin tällä kertaa tarvitaankin; ne voivat vielä iskeä heikon iskun, joka ihmeitä aikaan saattaa.