United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänellä oli vaan vähän rahaa, mutta tuskin ottivat mitään kaikista, mitä olivat tehneet. Minä olen melkein iloinen siitä, vaikka he olivat niin köyhät! Mitä he ovat tehneet, on talletettu siellä, jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa ja jossa eivät varkaat kaiva eikä varasta. Mas'r Davy, se kestää kauemmin, kuin kaikki mailman aarteet".
Täällä pitäisi etsiä sitä tavaraa, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa», huokasi pitkään kuin venyttelevä rahtihevonen, että nuo römäkät hartiat rytkähtivät pitkältä alaspäin. »Niin, onhan siellä se Joensuun entinen Samppa, vanhapoika. Sen se Tervolan leski ottaa», sanoi äitini, ja työväelle, jotka tyynessä istua nököttivät iltasta odottaen, sanoi hän, että »nyt on iltanen valmis.»
Vähinkin tuulenhenki huojuttaa ja kaataa melkein maahan asti, en jaksa nousta. Lehteni lakastuvat, rungolleni hiipii ruoste ruskea. Mutta armas on kuolemani, heidän valoista onneansa ajatellen. LEIP
Joo, joo, mutta onpa sitten tavara tallelle pantu taivaassa, missä ei koi syö eikä ruoste raiskaa.» »Eikä varkaat kaiva eikä varasta», täytti Siikalahden Eliina naurahtaen. »Niin in!» todisti akka ja takoi nyrkkiä pivoonsa. »
Vyöllä se kantoi vanhan-aikuista tuppea, mutta ei siinä ollut mitään miekkaa, ja ruoste oli kovasti sitä syönyt. "Sinä et ole koskaan ennen nähnyt minun kaltaistani!" huudahti henki. "En koskaan", vastasi Scrooge. "Minä en luule, että olen", lausui Scrooge. "Minä pelkään, etten ole. Montako veljeä sinulla on ollut?" "Enemmän kuin kahdeksan sataa", sanoi henki.
Mutta oli jotakin, jota ehkä kaikki eivät tietäneet: miten hän oli varjellen pitänyt kätensä sen päällä, joka nyt istuu hänen rinnallaan. Hänen suojissaan oli kaikki rasvatyyntä kodin rauhaa eivät päässeet häiritsemään nuo jokapäiväiset tuskalliset huolet, jotka saattavat kalvaa ja kuluttaa elämää kuin ruoste hänen rakkaaseen päähänsä ei suru saanut koskea.
Samalla tavalla syöpi ruoste teräslevyä ja muuttaa sen kirkkaan pinnan täyteen sekavia kuvioita.
Näin isämme tekee lakkaamatta; ja sentähden minä luulen, että hänen aarteensa, samoin kuin niitten, jotka noudattavat evankelisen täydellisyyden sääntöjä, ovat tallella siellä, jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa. Minä en kykenisi siihen.
Ja jos mua tyttö sä rakastat ja suot mulle suukkos-tuulta, taas purjehin täysin mä purjehdin ja hoilotan hankapuulta: Hei, monta on laivaa laineilla ja tähteä taivahalla, hei, minun laivani ajelee sen tyttöjen tähden alla! Piru tuli mun luokseni pyydellen: »Suo mulle aartehet sydämen!» Tulit liian myöhään ystäväin. Surun ruoste jo runteli sydäntäin.
"Vuosi tuhat kahdeksansataa neljäkymmentä ja kahdeksan, herra kreivi", huudahti pappi, "kulki kuin paha ruoste arvokkaan aatelismetsän yli, ja moni jalo puu seisoo siitä asti kuivana. Meillä on siitä oma seutumme silmiinpistävänä ja, saatanpa sanoa, liikuttavana esimerkkinä. Herra kreivi, te tunnette herra von Weissenbachin; ettekö? Ettekö nimeltäkään?