United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !


Herra ei voi saada kylliksi valoista!" mutisi, minun mennessäni rappuja ylös, vanha Erdmann kummastuneena ja asetti tikapuita ylikäytävän seinää vastaan. "Nyt täytyy minun ripustaa tornihuoneen suuri lamppu tänne." "Niin tehkää se, Erdmann", arveli vanha neiti, joka juuri tuli ulos salista. "Minua ilahuttaa, että kerran tulee valoista tässä vanhassa talossa!"

Mutta Kaarle-kuningas ei tiennyt muusta kuin vannotuista valoista ja solmituista liitoista, jotka estivät kuin muuri häntä mitään muuta näkemästä. Eräänä päivänä maaliskuun alussa v. 1700 kokoontui metsästysseura Kungsöriin, neljäntoista penikulman päähän Tukholmasta.

Siellä oli niin valoista ja naulikoilla paljo päällysvaatteita, hattuja ja huiveja, ja pari kertaa pujahti ohitseni pari palvelusneitsyttä kantaen tarittimia ja teekuppia, katsomatta vähääkään minuun. Mutta minä ajattelin, että se, joka nyt tällaisiin oli joutunut, oli juuri teidän tytärkultanne!

Moni poika mielessänsä tämän valan vannoo: Minut yöksi vierehensä ottavansa sanoo. Ei ole poikain valoista, jos vannovat juur paljon; Niist' on ollut tytöille jo paljoki pahaa tarjon. Pojat monta tyttöä jo petti kihloillansa, Vaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa. Elä vainen tyttö rukka usko poikain kielii, Poika hyvästi haastelee, vaan on häijy mieli.

Siellä he kokoontuivat jonkun ympäri, ja kaikki lyhdyt käännettiin keskikohtaan päin, jotta siinä oli verraten valoista; ja muiden päitten yli näkivät haugelaiset taas oman Hans Nilsen Fennefos'insa.

Kun hän kumartuu, luo hän varjoja, kun hän ojentaa itseänsä, on kaikki valoista, kun hän astuu eteenpäin, sykkivät sydämmet hänen tahtinsa mukaan. DARNLEY. Joka kerta kun häntä näen, on minusta kuin en koskaan olisi häntä ennen nähnyt. Olisinhan Loch Linneh'in lumivuori jos en vielä kerran pyrkisi hänen puheillensa! Hän on enemmin kuin kuningasvalta kaikkine loistoineen.

Oi, kuinka hän sentään on lapsellinen! Hän on kiittänyt minua sanoin, kirjein ja muulla tavoin, ja nyt on kaikki taas niin hyvin, niin valoista, niin hauskaa! »Eilen oli sellainen päivä, joka ei koskaan häivy mielestäni. Me vietimme, kuten tavallisesti, vappua Ottelinien luona, ja minä olin niin äärettömän, niin räiskyvän iloinen, sydämeni ja sieluni hehkui.

Pieni maalikankaan palanen oli jo pingoitettu, mutta Sofin taulusta en kuullut mainittavan. Minä kysyin. Hän ei vastannut kuitenkaan siihen juuri mitään, veti vain esiin minulle viereensä nojatuolin ja pyysi minua istumaan, muut saivat seisoa ja katsella. Oli kaunis aamupäivä. Sisällä oli aurinkoista ja valoista.

Kolkot kasvot ja rypistetyt kulmat eivät juuri sanoneet että kaikki sisäpuolella oli valoista ja puhdasta, mutta ei löytynyt sentään kukaan, joka olisi voinut puhua pahaa Gunnarista tai osoittaen jotakin huonoa sanoa: "sen Gunnar Haugen on tehnyt". Gunnar järjesti ja hallitsi hyvästi mitä vähäistä hänellä oli eivätkä ihmiset koskaan olleet nähneet hänen ottavan ryyppyä tai olutpulloa, eivätkä koskaan olleet kuulleet hänen kiroovan, eikä nauravan, eikä pahaa sanaa lausuvan; sillä Gunnar kuului "heränneiden", joukkoon, ja Raamattu oli kai se, joka hänet paraiten tunsi.

Elviran tahto ei saattanut päästää häntä niistä valoista, jotka oli tehnyt, eikä siitä edes-vastauksesta, joka tulisi hänelle, joll'ei niitä pitäisi. Salainen aavistus sanoi hänelle sitä paitsi, että parooni pelkäsi hänen kostoansa, ja hän toivoi tämän pelon tuottavan Elviran kohtalolle huojennusta.