Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ken jätti moiset aartehet jälkeensä maailmalle, sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa. Sen patsaan kerran nostakoot vain pienet kansat sulle, ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle! Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika ja valon tieltä väistymään sai nyrkkivallan aika.
Panu nousee ylös, lähestyy haltijan kuvaa, heittää hopearahoja kourallisen jumalan maljaan ja rukoilee, sill'aikaa kun muut miehet vielä polvillaan maassa odottavat: Annan kullat kuppihisi, hopeat pikarihisi, nämä on kullat kuun ikuiset, päivän polviset hopeat, aartehet on uhrikansan, kullat kannan karjalaisen. Sulle tuovat tuomisensa, antimensa ensimmäiset.
Ken jätti moiset aartehet jälkeensä maailmalle, Sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle Vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa Ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa. Sen patsaan kerran nostakoot kaikk' pienet kansat sulle, Ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle! Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika Ja valon tieltä väistymään sai nyrkkivallan aika.
Mult' aviollisen puolison pois sekä aartehet runsaat rosvoten veitte, kun vieraikseen hän ol' ottanut teidät! 627 Nyt merenlaskija-laivoihin himo teillä on heittää siis tuli turmiokas ja akhaijit surmata uljaat! Vaan toki herjennette, jos suurikin lie sotainto. Zeus isä, ihmiset sun sanotaanhan kuin jumalatkin voittavan viisaudessa, ja suomaa sun tämä kaikk' on!
Niin, rauhass' olkoon ruoska, kannusrauta, kun odota ei häntä aartehet, mi kotikentät jätti rauhaiset, min ylväs ratsu maailmalle juoksi. Vain aatelin on *kulku kulun vuoksi*, nyt turhuudeksi sitä sanotaan; niin tarkoititte. Niinpä melkein vaan. Päärynäpuuta katsokaa, kuink' on se tänä vuonna tyhjä, kukaton. Mut mennä vuonna seisoi nuokkuen se heelmäin painosta, ah muistan sen. hiukan epävarmana.
Kun sätees valaisee Meitä, vaalenee Taivas, virkenee Luonto unestaan ja riemuitsee. Kun sa ylhäälle Katsot, taivaalle Ja näet avaruuden aartehet Isot, pienoiset Tähdet, etäiset, Jotka loistaa siellä tuhannet: Mieti ihminen, Kuink' oot vähäinen, Verrattuna koko mailmaan, Koko mailmaan, Jok' on raiska vaan, Kuu sen vertaa suureen Luojaan.
Mihin saapui hän viiskymmen-souduillaan, siellä vapisi vallat polvillaan. Ja onnen-mainehellaan hän täytti Ionian, Hellaan. Oli aitoissa runsaat aartehet. Maat, kaupungit, saaret kaukaiset veron kantoi hälle kallihin ja orjia laski hän tuhansin. Mutta kestituttavistansa ol' Amasis rakkahimpansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät