United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikk' kaatui pursi päiväin tulevain, jäi lauta veteen, kuule neuvoain; sen avulla ui elon yrttitarhaan! Vajotkoon onni helmaan ulappain; saa *rakkautemme* sentään voiton parhaan, se pelastuu, ei kulje täällä harhaan! Ymmärrän sun! Mut erotakko näin! Kun aukee meille elo kaunis, suuri, keskellä kevätilmain siintäväin, kun liittomme sai kasteen pyhän juuri! Senvuoksi juur.
Kuinka monen monet kerrat minä olen semmoista haaveillut salmia soutaessa ja meren avartuessa ja äärettömäin ulappain auetessa ja purjeiden sieltä paistaessa, toisten mustina, toisten valkoisina. Ja entä jos se sittenkin toteutuisi? Miksi minä häntä rakastan? Miksi rakastin heti kohta? Mitä hänessä rakastan?
Jos totta ma näin: kodin pystyttää ja sen rauhaan ihminen käy; lepo, askar lauluna heläjää, vihan kyitä ei kynnöllä näy. Ja ma itse, ma itse ihminen oon, laps sykkivän keväimen. Suvi, kanssasi työhön ja karkeloon jo on altis ihminen. Mut ei! Vähän totta, mut enemmän keväthoureen valhetta vain: joet liittävät laulunsa ylpeän suvivirsiin ulappain,
Papukaija jatkoi. Kerran minäkin olin nuori; silloin elin siinä maassa, jossa virrat juoksevat merestä mantereen hiekkaan, jossa mustat joutsenet joikuvat kultahiekkaa huuhtovassa aallokossa. Se on minun isänmaani, jossa tuhansien tuhannet kullankarvaiset linnut liitelevät äärettömien ulappain ylitse vapaina, esteetönnä ja laulavat voittoretkistään yli avaran maan piirin.
He, ainoastaan he seuraavat häntä vieraalle maalle, jonne tuuli, lehtipurjeeseen tarttuen, on kohta kantava hänet yli aavain ulappain, asunnoille autuaille ja asunnoille autioille ... pois kirkon ja kirveen ja auran tieltä ... pois kansan luota, joista toiset eivät häntä ymmärtäneet eivätkä tunnustaneet, ja joista toiset eivät enää kyenneet häntä puolustamaan vieraita vastaan.
Päivänä semmoisena iskee kalasääski meren suurimman lohen ja katoo kerta parahtaen syvyyteen. Päivänä semmoisena näkee ihminen näkyjä keskellä päivää, ja semmoisena syntyi merimiesten tarina suuresta merikäärmeestä, ulappain aaveesta.
Heidän pikku kuoronsa kasvaa siinä suureksi ja mahtavaksi, heidän korvansa kuvittelevat sen yhtä monikertaiseksi kuin se oli entisinäkin aikoina. He kuulevat Olaf Tryggvessonin ukkosena jymähtelevän sadasta rinnasta ja näkevät aavain ulappain eteensä aukeavan. Tieto on levinnyt siitä, että on vanhoja laulajia koolla.
»Graniitiss' silmät tarkastaa se äärtä ulappain; sen Kustaanmiekka kohoaa ja uhkaa: 'Tules vain! Ei iskuun tyydy miekka tää, se musertaa, kun välkähtää. »
On tähdissä säädetty niin. Kuin aron beduiini eteen oven ma istahdin. Suru syöpyy unelmiini. Mut voin elää kuitenkin. Ilta All' ikkunani, edessäin käy meren virran vuo. Sen kesästä ma kesään näin. Niin monet päivät peräkkäin miks nyt sai mieleen tuo: nuo aallot viel' ei ehtineet oo yöhön ulappain, nuo tyrskyt viel' ei tyyntyneet kun ma jo rauhan sain? Kesäyö
On salaperäinen, syksyinen, sysimusta yö, kun vaahtopäät laineet välähtelevät myrskyisellä merellä ja ulappain voima pauhaa kaukaisia kallioita vastaan. On salaperäinen, tyyni yö Lapin autiolla erämaan taipalella, kun revontulet aaveina taivaalla leimuavat ja havuinen ikimetsä hämmästyksestä suorana seisoen sitä katselee.