United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan ei mahti maahan mennyt, lauloi latvoissa petäjän, kuiskeessa kotoisen kuusen soipa Suomen on saloilla, vierillä tuhanten vetten, ilona isän ja äidin, neuvona pojan ja neien, lauluna Suvannon lasten, taikana teon ja tarmon synnyinmaamme sykkiessä, armona Isän Jumalan kuolon portin kuumottaissa. Maan me miekoin varjelimme, auralle nyt astutaan: sama meille, hurmehessa vaiko hiessä kastutaan.
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs, Mi valko-olkas paljastat houkuttain, Sa suotta viehkees hymyin näytät Mieltäni vain meri aava hurmaa. Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön; Vain tuulten huohuntaa ma kuulen, Aaltojen taistohon halaan luotas,
Kahden pienen nokikolarin aamutervehdys, joka surullisena lauluna kuului korkealta heidän savuisista huvimajoistaan, aloitti tuota kaikkialla heräävä eloa. Kyökeissä valkeat pian ystävällisesti loistivat, ja kahvin höyryt levittivät arapialaista lemuansa. Ihmisiä liikkui kaduilla ja raittiissa talvi-ilmassa kajahteli kaunihisti kirkkojen kellot kutsuen aamurukoukseen.
Kohta kuului lintujen viserrys, ensin hiljaisena liverryksenä, kuin jos eivät mielellään olisi heränneet pesistänsä, sitten iloisena lauluna, ikäänkuin kaikki säveleensä olisivat olleet jäätyneet talven pakkasessa ja nyt päässeet valloillensa. Oma valkea kanani! eilen oli se vielä minun oli liikkeellä, ruokaa etsimässä puiden juurella ja kutsui keltaisia poikiansa.
Maa-emo: Kirposi kipuna taivaan korkean maista kirkkaammin ei kuu, päivä, ei kointähti paista, virtenä vieri ja lauluna laaksojen yli. Tummua tuhkan auki on Maa-emon syli.
Kun sanat innokkaat, nuo muistoon viel' yhä jääneet taistelun-aikaiset, taas korviin lauluna kaikui, pohjaan joi lasin ukko ja keinuen tahtia polki. Harmi se häipyi pois, lumo sointuin tenhosi mieltä; nuoruus-aikojen aatokset heräs, suopea tunne rinnan täytti, ja vihdoin soi tuon mahtava ääni, säistäen bassollaan, sekä lauluun tyttären yhtyi.
Kovin epätoivoisena palasi Avojalka usein metsästä, mutta semmoisessa tilassa hän ei kauan kestänyt: hänessä asuva sisällinen luottamus ja iloinen rohkeus tunkesihe ehdottomastikin raikkaana lauluna hänen huulilleen, ja ken ei asiaa tuntenut, se ei olisi milloinkaan huomannut Avojalalla olleen tai olevan mitään huolta.
Jos totta ma näin: kodin pystyttää ja sen rauhaan ihminen käy; lepo, askar lauluna heläjää, vihan kyitä ei kynnöllä näy. Ja ma itse, ma itse ihminen oon, laps sykkivän keväimen. Suvi, kanssasi työhön ja karkeloon jo on altis ihminen. Mut ei! Vähän totta, mut enemmän keväthoureen valhetta vain: joet liittävät laulunsa ylpeän suvivirsiin ulappain,
Ei olleet ne luodut mulle. Mut jos sinun silmäsi tutkii vaan, voin laulaa ma laulun sulle kuin lauloin ma lapsen aikoihin kas, lauluna sujuu se paremmin ja kyynelet kuuluvat kantelehen. Niitä muuten ma ilmoita en. II. LAULU METS
Oli taivoni ainian kirkasna, Ja unt' oli, rauhoa, illoin. Nyt kehtona venhoni häilyvä on Nyt lauluna tuulten on soitto. Sees harvoin silmä on auringon Ja poiss' uni silmistä illoin on. Sadat kerrathan viel' olin valveillain, Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, Kun taivahan rannalta pilkoitti Jo alkavan aamun koitto. Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli.