United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma rukoilin ja rukoillessan' aukes Tuoll' ovi luostarin, mist' aina messuun Anihartaat nunnat tänne tulevat. Tuloa varhaista ma kummastelin. Mut, ah, niiss' yks ol' ainoinen, jot' ei Viel' oltu joukkoon vihitty ja jonka Suloa huntu säälimättä vielä Ei peittänynnä. Luontevasti musta Pukunsa sorjan vartalonsa verhoi. Hiuspalmikkonsa silkinhienoiset Ain' alas hartioille riippuivat.
Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa ijäisen Viljelijän, mulle kalliit sikäli on kuin Hältä niiss' on hyvää.» Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui suloinen laulu; Valtiattareni mukana lauloi: »Pyhä, pyhä, pyhä!» Kuin valon sattuessa tuiman herää mies vuoksi silmäin kyvyn, kääntyväisen päin hohdetta, mi kalvosta käy kalvoon,
Notkot selkämän sivulta On jo pelloksi perattu; Suuret kuusikot kumossa, Joiss' ennen oravamiehet Viettelivät viikkokauet; Niin on pisimmät petäjät Kaikki kankailla kaaettu, Niiss' on pytingit pihoissa. Kuss' ennen kuret munivat On nyt aumat oivalliset, Kussa ennen peurat poiki Niiss' on suuret nurminiityt. Sitä myöten silmät suuret Kuin on otsakin leveä."
Edmund, Te, jonka kuntoisuus ja nöyryys täss' on Niin oivaks nähty, meidän mieheks tulkaa; Noin taatut henkilöt on tarpeen meille; Koht' anastamme teidät. EDMUND. Taattu olen, Jos mikään. GLOSTER. Hänen puolestaan ma kiitän. CORNWALLIN HERTTUA. Te ette tiedä, miksi tulimme, REGAN. Näin pahaan aikaan, pilkkomustass' yössä. Asiat tärkit meill' on, jalo Gloster, Ja niiss' on tarvis teidän neuvojanne.
Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, Ja mulle ei mikään niin soi Kaikesta, minkä Luoja loi, Kuin: »armas Savonmaa». Nouse, lennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! Suomen kieli, Suomen mieli, Niiss' on suoja Suomenmaan; Yksi mieli, yksi kieli Väinön kansan soinnuttaa. Nouse, lennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan!
He perii veren saastaisen Vanhempain viinan kautta, Myrkkyiset luut ja ytimen, Jot' ei voi rohdot auttaa. Juoppoja, juoppoin lapsia On täynnä vankihuoneet, Enimmän sairashuoneissa On niitä, jotk' on juoneet. Ja hulluinhuoneet oikein on Kuin juomarien seurat: Niiss' asuu joukko ajuton, Henkiset viinan teuraat.
Herra teillä, toinen meillä, Ruunun käskyllä kovalla; Mikä piti pitkin maita, Toinen pyrki poikki maita, Lautamiehet laukun tuovat, Josta arkit aukiavat, Niiss' on rästit räknättynä, Nurkissa pahat numerot." Ei ukko unessa ollut, Ei paljon valetta pannut; Vaan se oli sangen vanha, Muisti muinoiset asiat, Tiesi tämänaikaisetkin, Vaikka nuoret naurahteli, Pojat pisti pilkkojansa.
Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa ijäisen Viljelijän, mulle kalliit sikäli on kuin Hältä niiss' on hyvää.» Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui suloinen laulu; Valtiattareni mukana lauloi: »Pyhä, pyhä, pyhä!» Kuin valon sattuessa tuiman herää mies vuoksi silmäin kyvyn, kääntyväisen päin hohdetta, mi kalvosta käy kalvoon,
ja rinnassa tuoss' iskemässä keihään mi ennen, myöhemmin niin paljon korvas, se että vastas kaiken synnin määrää, niin paljon valkeutta kuin ihmisluonto voi mahduttaa niiss' asui, antamata sen voiman, joka kumpaisenkin teki. Siks sitä oudoksut, mit' yllä sanoin, kun kerroin, ettei hänen vertaistansa ois ollut, jonka valo viides kätkee.
STRÅMAN menee sisään rakennukseen. Syyt naista tuot' ei vakuutetuks saa. Pistää kirjan ja lasit taskuunsa sekä lähestyy. Falk! No! Kait sulanut on mieles jää? Miks niin? Tuot' älä enää koskaan toista; huomannet, ettei puolustaa voi moista, kun mies ei vaieta voi salaisista tiedoista; niiss' ei mitään kertomista. Ei, kuullut oon, *se* ett' on vaarallista. Niin on!