United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin tunteekas sun on mieli, Niin aatokses hienot, puhtoiset; Sun värjyvi suusi pieli, Kun missä vääryyttä huomannet. Miten silmissäs lienen raaka, Miten useinkaan sua loukannen, Miten jäykkä on tuntoni vaaka, Kun hyvää ja pahaa punnitsen! Oli aika, kun vihaan kiihdyin Koko huonoudesta, min mailmassa näin Mut kuontui pinta, ja viihdyin Ja välttämättömän orjaks jäin.
Ja kuinka ihana olitkaan sinä, pikku matkatoverini! Olisin niin mielelläni nähnyt, että silloinen matkamme olisi kestänyt enemmän aikaa!... Huomannet siis, että kuvasi seuraa minua kaikkialla ja voittaa murheeni kuolonkin kynnyksellä.
Vaiko itket siksi, Että laulut huomannet Orvon kyyneliksi? Taikka ei sun uni lie? Nuku kaikitenkin! Muuten mun jo paha vie, Tuossa rouva onkin! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa Ja vasten louhia loiskuaa, Kun honka huojuu ja näre notkuu Ja vahto pärskyen roiskuaa, Mä silloin nautin ja riemurinnoin Mä halki ilmojen kiitelen Ja laulan luontoa, maailmoita Ja elontaistoa ihmisten.
Luulenpa melkeen, että tuo tyttö-parka silloin olisi valmis henkeni riistämään siitä hyvästä, että autoin häntä saamaan itseni, tahtonsa mukaan. Tästä kaikesta huomannet, ettei kihla-sormus kiiltele Jim'in sormella tänä vuonna". Vastaukseksi hyräilin itsekseni: "Näki liukas kettu ennen Marja-tertun sivumennen; 'Hapanta' hän irvistellen Kiljasee, kun hyppiellen Niitä ei voi saavuttaa".
STRÅMAN menee sisään rakennukseen. Syyt naista tuot' ei vakuutetuks saa. Pistää kirjan ja lasit taskuunsa sekä lähestyy. Falk! No! Kait sulanut on mieles jää? Miks niin? Tuot' älä enää koskaan toista; huomannet, ettei puolustaa voi moista, kun mies ei vaieta voi salaisista tiedoista; niiss' ei mitään kertomista. Ei, kuullut oon, *se* ett' on vaarallista. Niin on!
Rupeahan osalliseksi minun huoliini, niinkuin jo olet osallinen rikkaudestani... Bendel rakas, älä jätä minua onneni nojaan. Veikkoseni, näethän kuinka rikas olen, antelias ja hyvänsuopea. Olet sanonut, että mailma on suuresti arvostava minua muka, vaan nytpä jo huomannet, että ihmiset kauhistuvat minua ja että minäkään en heidän seuraansa ikävöi.
Mutta nyt eivät mitään huomannet ennenkun kuului kummallinen ääni. Nytpä näkivät ihan lähellä kaksi miestä hyppivän, pyörivän ja käsiänsä paikivan aivan kun pirun riivaamat. Pekka Kettunen oli, näet, loukannut ampiais pesää ja heti oli koko parvi ympärillänsä. He huiskivat hatullansa ja sitkahuttelivat kaikin tavoin, mutta ampiaiset surisivat antaen tuon tuostakin myrkyllisen pistämän.
Vaiko itket siksi, että laulut huomannet orvon kyyneliksi? Taikka ei sun uni lie? Nuku kaikitenkin! Muuten mun jo paha vie, tuossa rouva onkin! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa ja vasten louhia loiskuaa, kun honka huojuu ja näre notkuu ja vahto pärskyen roiskuaa. Mä silloin nautin ja riemurinnoin mä halki ilmojen kiitelen ja laulan luontoa, maailmoita ja elontaistoa ihmisten.