United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !


Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii Ja kun silmän katseen silmä kohtaa, Juur' kun nautinnosta suonet tykkii, Punahuulet suudelmista hohtaa, Silloin juuri, lemmen autuudessa, Ihmis-intohimon vallitessa, Huutaa tuonen valta Maasta turpeen alta: Ihmislapsi, kuolla täytyy sun! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa Ja vasten louhia loiskuaa, Kun honka huojuu ja näre notkuu Ja vaahto pärskyen roiskuaa.

Vaiko itket siksi, Että laulut huomannet Orvon kyyneliksi? Taikka ei sun uni lie? Nuku kaikitenkin! Muuten mun jo paha vie, Tuossa rouva onkin! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa Ja vasten louhia loiskuaa, Kun honka huojuu ja näre notkuu Ja vahto pärskyen roiskuaa, silloin nautin ja riemurinnoin halki ilmojen kiitelen Ja laulan luontoa, maailmoita Ja elontaistoa ihmisten.

KOJO. Vaan pyhäpäivänä kultani luokseni käymähän pääsee, Kangas kohta on kauniimpi, mieluisa on metsä Silloin; korpiki kuutta on kukkaampi ja ne paikat, Joita hän astunut on, koko viikon kirkkaina loistaa! KOMMI. Ennen lehmät leipovat taikinata, akat ammoo, Ennen kyntänevät oravat ahoja sekä puussa Konkarit kiivennee, hirret vetänee, härät notkuu, Ennenkun minä paimenen päiviä kiittävä lienen!

Mut lehto jo raikavi heleintä ääntä, jalat kevyet kierteistä polkua polkee: läpi koivikon kirjavat hamoset huiskaa ja vetreät vartalot notkuu; ne notkuvat ohi mun untelon silmän, ne vilkkuvat rannalla leppien alla ja lentävät hiekalle huiskin ja haiskin: hei, oksille huivit ja paasille paidat, kelokannolle kepeät kengät!

Vaiko itket siksi, että laulut huomannet orvon kyyneliksi? Taikka ei sun uni lie? Nuku kaikitenkin! Muuten mun jo paha vie, tuossa rouva onkin! Kun myrsky mylvii ja laine laulaa ja vasten louhia loiskuaa, kun honka huojuu ja näre notkuu ja vahto pärskyen roiskuaa. silloin nautin ja riemurinnoin halki ilmojen kiitelen ja laulan luontoa, maailmoita ja elontaistoa ihmisten.

Lumpeet lekkuu, aallot notkuu, Laineet huuhtoo laivan kantta Seurais leikki kummanlainen, Jos ei ois' se unta vainen Ilma yltyy raivossansa, Laivat kohtaa toisiansa, Torvi kutsuu: joutukaatte! Kiirein nousin seisoalle: Kaikk' ol' tyyntä, rauhaisata; Ruokaneito kellollansa Kutsui syömään laitostansa; Tuo se kaikui: "joutukaatte!" "Päivällistä, vieraat, saatte". Vapaus. Missä päätöksesi nyt?

Hän on vetänyt esiliinansa silmilleen. Mutta silloin tuntuu menon vauhti hiljenevän. Aa! Elä pelkää, ei hätää mitään! kuulee hän Shemeikan sanovan. Ollaan suvannossa, Shemeikka seisoo ja meloo, ja vartalo notkuu. Hän on suuri ja komea. Ei häntä kärsi katsoa palaviin silmiin ja hehkuviin kasvoihin. Voi, jos se sentään laskisi rantaan! Mutta se ohjaa uusia kuohuja kohti. Päästä minut pois!

""Etkös näe, Don Fernando, Miestä mustakauhtanaista?"" Hymy ellen sulho vastaa: "Tuohan tuolla on vain varjo." Mutta lähemmäs käy varjo, Mies se onkin kauhtanainen; Ja Ramiron kohta tuntein Tervehtääpi häntä Clara. Tanssi on jo alkanunna, Hilpeästi helkkyy soitto, Valssi vyörii vilkkahasti, Jalkain alla silta notkuu.