United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti. Isoseni, ainoseni, Vie'pä tuota Wiipurihin, Saata kaupunnin kaulle: Tuo tuolta orihevonen, Tahi pieni tammasälkö, Jonk' on lampi lautasilla, Lähe länkien sialla, Josta velhot vettä juovat, Katehet kaloja syövät! Osta kahet kankisuitset, Vaskikannukset keralla!
Notkot selkämän sivulta On jo pelloksi perattu; Suuret kuusikot kumossa, Joiss' ennen oravamiehet Viettelivät viikkokauet; Niin on pisimmät petäjät Kaikki kankailla kaaettu, Niiss' on pytingit pihoissa. Kuss' ennen kuret munivat On nyt aumat oivalliset, Kussa ennen peurat poiki Niiss' on suuret nurminiityt. Sitä myöten silmät suuret Kuin on otsakin leveä."
Taas hän kysyi: »Ei tainnut tulla sinulla muusta puhutuksi kuin niistä Makkosen sianporsaista?» »Puhuttiinhan siinä toki lehmistäkin... Taisi tulla siitä sinunkin mustasta lehmästäsi puhutuksi», muisteli Antti, ja Jussi kysyi: »Sanoitko sinä, jotta se poiki?» »Sanoin... Ei se tuo tamma enää viuhautakaan häntäänsä.» Jussi murjotti ääneti. Antti jouti nyt hautomaan ajatuksiansa.
Mutta syntymäseudustansa ja vanhemmistansa ei hän koskaan maininnut mitään, ja jos joku häneltä niistä kysyi, sai hän vastaukseksi: "pukki poiki kalliolle, hyvät ihmiset korjasi." Taikka sanoi hän olevansa Vasikka-veräjän rusthollin vanhempi poika, vähän tuolta puolen hevoskukkuran.
Mutta äkkiä kuului tuulenpuolelta kolea haukunta, ikäänkuin metsäkoiran, joka vainuskelee jälkeä. »Musta koira!» sanoi Ranald, »jonka ääni ei ole milloinkaan ennustanut hyvää Sumun Lapsille, kirottu olkoon se narttu, joka sinut poiki! Joko olet jäljillämme! Mutta myöhästyitpä sentään, musta pimeyden hurtta, ja metsäkauris on jo päässyt laumansa luokse.»
»Mhyy!... Joko se musta lehmä poiki, kun ne akat siitä juttusivat?» vastasi Antti, ja Jussi myönsi: »Johan se lauvantaina poiki. Lehmivasikan teki.» »Juotitko sinä sen?»
Hyvin joutavat nuo pennut sitä syöttämään.» »Ja johan se Jussi Vatasenkin musta lehmä on poikinut», meni Antti likemmä asiaansa. »Sekö Jouhkolan Voutilaiselta ostettu?» »Se.» »Vai poiki se jo! Lehmisvasikankohan se poiki», tiedusti emäntä. »Lehmis.»
Kevätpuoleen poiki lehmä ja lampaat karitsoivat; vasikka juotettiin karjan lisäksi, ja nyt oli heillä toinen verta elukoita, jos kohtakin toinen puoli karjasta olivat pieniä. Rotevasti, kaksinkertaisella innolla, kaksinkertaisilla voimilla, kaksinkertaisella ahkeruudella teki Jaakko työtä, sillä hän tiesi sitä tekevänsä Marinsa eduksi, joka oli hänelle maailmassa rakkain.