United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
MESSALA. Titinius, etsi häntä; ma sill' aikaa Käyn jalon Bruton luona, jonka korvaan Sanoman tuon ma työnnän; sanon: työnnän; Myrkkyiset nuolet, näet, ja tuima teräs On Bruton korvaan yhtä tervetulleet Kuin kuolonsana tää. TITINIUS. Messala, joudu! Sill' aikaa minä Pindarota etsin. Satuinhan ystäviisi; nehän painoi Tän voitonmerkin otsaani ja käski Sen sulle tuomaan; soihan riemuhuudot!
Mä korpehen riensin kuin eksynyt lammas, Kun myrkkyiset nestehet mieleni vammas, Ja kauaksi, kauaksi jäi koti-talo, Ylt' ympäri huokaili synkeä salo, Mua haukata pyys peto, hirveä-hammas; Sen kauhea suu, kita uhkas mun niellä, Mä turmion reunalla seisoin jo siellä, Nyt pilkahti taas kodin ikkunan valo, Ja kohtapa löys minut Ystävä jalo, Me yhdessä kuljemme nyt koti-tiellä. Lumisilla ollessa.
He perii veren saastaisen Vanhempain viinan kautta, Myrkkyiset luut ja ytimen, Jot' ei voi rohdot auttaa. Juoppoja, juoppoin lapsia On täynnä vankihuoneet, Enimmän sairashuoneissa On niitä, jotk' on juoneet. Ja hulluinhuoneet oikein on Kuin juomarien seurat: Niiss' asuu joukko ajuton, Henkiset viinan teuraat.
Siis nyt, veikot, siskomme, Tuokaa huolet Herralle! Armas Isämme Hän on Jesus veli verraton. Kyllä saamme Kaanaan maan; Rientäkäämme riemuin vaan! Mutta mereen punaiseen Farao jää joukkoineen. Kolkkoon korpeen kuolevat Mässääjät ja kiroojat, Kullan kumartelijat. Herran nimen herjaajat. Suomen veljet, sisaret! Koska käärmeet myrkkyiset Pistävät, niin muistakaa: Vaskikäärme vapahtaa.
Tuli talvi, raitis, puhdasilmainen, tervehenkinen talvi, joka jääksi kangisti myrkkyiset huurut ja verhosi vaippaansa tautisen maan. Tuli joulu ja meni sekin ja päivä alkoi pidetä ja lyhetä yö. Vaan kuolemaan tuomittu keuhkotautilainen kulki vieläkin ihmisten parissa, joitten luota hänen oli määrä kohta poistua, hoiperteli tosin heikkona hontelona, vaan kulki kumminkin.
ELMA. Pois paetkoon nyt murhe tuskallinen, Kuin riemun helmet heryy rinnoilleni, Myrkkyiset koston-sumut hälvetköön, Kun rakkauden silmät säteilee; Pois sodan myrsky, riemun telottaja, Mi väristyttää ihmis-sydämmiä! Oi Niiloni! Et millään enään voisi Pelastaa Manan suusta sankaria, Jon sodan surma nieli ruoakseen; Nyt ylistä vaan hänen kunniaansa Ja mainehensa kauas kaikukoon!