United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli harmissaan ja äkeissänsä, mut sentään hiukan paremmalle päälle hän tuli, seisten alas päästyänsä näin äkkijyrkimmästä hyppyristä se hyvä suuren mainehensa tähden: se tiedettiinhän, Hannu laski, mistä paits häntä tuulihattu Flöjberg vain ja hänkin ainoastaan Eevan nähden. »Quo usque tandem...» kuului kajahtain ja luokka lausui tunnustuksen julki.
Hän tappoi minun poikani; minun tyttäreni; hän tappoi minun lankoni, Marcon; hän tappoi minun isäni. 2 SENAATTORI. Seis, seis! Ei mitään väkivaltaa! Hiljaa! Hän jalo mies on, hänen mainehensa Maanpiirin kiertää. Viime rikoksestaan Hän laissa vastatkoon. Aufidius, seis!
Maakunta nähnyt paria ei moista miesmuistiin. Naapureina Kyminsuussa he rinnan isännöivät talojaan. He antoi myöten toisillensa muussa, mut maineen otteluss' ei milloinkaan. Ei voinut ensimmäistä sijaa jakaa ja sitä yksin ajoivat he takaa. Jos toinen vei sen, toinen kesken heitti ja hiljaisuuteen häpeänsä peitti, ens vuonna kahta kiukkuisemmin koittain ja takaisin taas mainehensa voittain.
ELMA. Pois paetkoon nyt murhe tuskallinen, Kuin riemun helmet heryy rinnoilleni, Myrkkyiset koston-sumut hälvetköön, Kun rakkauden silmät säteilee; Pois sodan myrsky, riemun telottaja, Mi väristyttää ihmis-sydämmiä! Oi Niiloni! Et millään enään voisi Pelastaa Manan suusta sankaria, Jon sodan surma nieli ruoakseen; Nyt ylistä vaan hänen kunniaansa Ja mainehensa kauas kaikukoon!
Kävimme eespäin, Anteus jo näkyi, mi kymmenkyynäräisnä, päätä tuohon viel' lukematta, notkon suosta nousi. »Oi sa, ken laaksoss' onnen oikullisen, Scipio missä mainehensa voitti ja pakoon Hannibal läks joukkoinensa, sait saaliiksesi jalopeuraa tuhat; ken voiton itse jumalista oisit, kuin luullaan, saanut kera veljiesi,
Muistojesi hiilloksesta lietso Toivojesi toinnutteeksi tulta: Täältähän, kas täältä Suomen suku Mainehensa maailmalle nosti, Täällä kuulun kunniamme lähde: Kansallisen hengen ikihelmet, Laulut suuret Kalevalan kansan Täällä syntyi kansan sydämestä, Sydäntenpä sytteheksi lähti.
Kävimme eespäin, Anteus jo näkyi, mi kymmenkyynäräisnä, päätä tuohon viel' lukematta, notkon suosta nousi. »Oi sa, ken laaksoss' onnen oikullisen, Scipio missä mainehensa voitti ja pakoon Hannibal läks joukkoinensa, sait saaliiksesi jalopeuraa tuhat; ken voiton itse jumalista oisit, kuin luullaan, saanut kera veljiesi,