United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun oma Jobini, etkö jo ole tarpeeksi paljon hyvää tehnyt langollesi ja hänen perheelleen? Job. Juu u! Kummellund. Mitä sinä olet tehnyt, lanko? Oletko sinä mitään antanut, jo, lankoni? Job. E en! Rosennase. Etkö ole antanut hänen tyttärelleen viittäkymmentä tuhatta morsiuslahjaksi? Job. Juu u. Kummellund. Onko hän saanut ainoatakaan äyriä vielä? Job. E ei. Rosennase.
"Hermostuneelle nais-ihmiselle täytyy varovasti ilmoittaa sellaiset kauheat asiat. Oih, se oli hirveätä..." "Niin, mutta se on hienoa", sanoi toinen pojista tyytyväisenä, "'lankoni Blum', se on hienoa." "Vielä mitä", huudahti Lisbet, "kaikkea muuta kuin hienoa! Eugen Blum oli juuri se amiraali, jonka piti tuomita minut!..." "Niin, mutta hänhän oli kiltti ja antoi sinun mennä!"
Taskussani on neljä markkaa, ne tahdon sinulle antaa, että saat ruokaa vähäksi ajaksi; kun tulet toisen verran vanhemmaksi, niin otan sinut puutarhurin oppiin, mutta nyt on minulla kylliksi yhden äidittömän lapsen kasvattamisessa.» »Lankoni hyvä,» lausui Leena, »sinä olet minua jo monta kertaa auttanut, mistä sitä aina tulisi? Ei sinullakaan liikoja varoja ole.
Emme siis aio tosiasioita kieltää, vaan ainoastaan osoittaa, että ne eivät ole mitään rikoksia emmekä me siis niiden johdosta rangaistukseen syypäät. Jaa, kyllä minä kaikessa tapauksessa vaadin todistajia kuulusteltaviksi, sanoi vallesmanni. Silloin täytyy meidänkin ilmoittaa todistajiksi kaksi henkilöä: maisteri Hagman ja Hän on jäävi, hän on minun lankoni! huusi Handolin.
LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä. MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot. LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli. MIINA. Talossani minä sallisin sellaista En! Mennään. Eivät näy olevan kotona kumpikaan. LIISA. Arvaahan sen. Sunnuntai-iltana! VII:s KOHTAUS. WILLE. Nyt emme pakene enää. Mene sinä pakoon jos tahdot. Minä jään vaikka yksin.
Lankoni, professori Hartman, on muotojen mies ja saattaisi panna pahakseen, jos minä ottaisin hänet vastaan mokomassa kostyymissä. Herrat ovat hyvät ja ovat kuin kotonaan ja sanovat minua tästä lähtien sedäksi. Mukava ukko! Eikä ollut Antero mielestään koskaan tavannut niin hauskaa ja hilpeätä miestä.
Se voi kyllä olla niin, mutta Job ei saa sitä yksin ajatella hänen tuleva puolisonsa täytyy olla hänen ensimäinen ja viimeinen ajatuksensa. Job. Niin rakas lankoni, minun täytyy ajatella vaimoa ja lapsia. Rosennase. Sinä jalo, kunnon mies! Kummellund. Mutta ajatteletko todellakin kieltää minulta tämä pieni palvelus? Rosennase. Kiittämätön! Hän kutsuu sitä pieneksi palvelukseksi!
Lankoni ja minä olemme odottaneet teitä turhaan sekä eilen että toissa iltana. Käyköhän samoin tänäkin iltana? Teidän kiitollinen lady Clarick." Aivan oikein, sanoi d'Artagnan; tätä juuri odotin. Minun osakkeeni nousevat samaa mukaa kuin kreivi de Wardes'in alenevat. Tuletteko? kysyi Ketty.
Mutta rovasti ei ollut sitä kuulevinaan, vaan jatkoi: Veli Snellmanin ansioista ja merkityksestä ovat mielipiteet erisuuntaiset, eikö totta, arvoisa lankoni? Epäilemättä. Enkä minäkään, vaikka olenkin kanssasi yhtä mieltä niin monesta asiasta, tahdo kaikessa jurare in verba magistri.
"Ei ainoastaan naiset, master Jack," keskeytti Betty. "Lankoni, joka oli niin hurja veitikka kuin joku muu, sai viimis kesänä niin kovan kohtauksen, että hän kaatui maahan ja siitä asti on ollut lakea kuin lammas." "Mikä se oli, joka kaasi hänet maahan," kysyi äitini hämillään. "Kuinka se tapahtui?"