United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neiti Mathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia ja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi. Kummellund. Onko niissä rakkaudesta. Rosennase. On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä rakkaudesta. Kummellund. No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte? Rosennase. No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä, ellei avioliittoon.
Missä on kirje, missä on kirje? Kummellund. Katso, rakas Beata, minä en tahtonut sinua saattaa levottomaksi näin tärkeällä hetkellä; minä tahdoin vähitellen valmistaa sinua; minä tiedän, että sinä olet kovin tunteellinen. Rosennase. Kirje, kirje! Job. Vedä esille kirje nyt vaan, lanko kulta! Odota, sinä veijari! Kas tässä, rakas Beata, mutta syytä jos muserrut. Rakas Beata! Rosennase. Eno kuollut!
Kuinka nyt käy rakkaan Jobin kanssa? Rosennase. Pois, sinä ilkeä ihminen silmäini edestä! Sinut pannaan lukkojen ja rautojen taa. Job. Se olisi kovin ikävää se; mutta minä en luovu oikeuksistani neiti Beataan, sillä rikas eno Nykkelling on kuollut ja sentähden Rosennase. Onko eno Nykkelling kuollut? Job. Majuri pisti surukirjeen taskuunsa juuri nyt. Ai, ai, miksi lanko nipistelee? Rosennase.
Lasken sen omalletunnollenne, neitiseni! Rosennase. Minä olen aivan samaa mielipidettä herra majurin kanssa. Tyttöjen ei pidä milloinkaan ajatella avioliittoa, ennenkuin ovat ehtineet kypsyneeseen ikään. Kummellund. Neidillä on oikein. Ja minä luulen myös, ettei neiti itsekään ole vielä tuollaisia hullutellut, vaikka onkin jo ehtinyt samaan ikään kuin meidän painovapautemme. Rosennase.
Oletko ruvennut ilmapurjehtijaksi Job? Job. Jos niin tahdotte, ei minulla ole mitään sitä vastaan, kun vaan ei synny riitaa. Kummellund. Sinä onneton! Vastaa minulle, oletko rikas vai köyhä? Job. Kuten lanko vain tahtoo, äsken olin rikas, mutta en minä niin tahtonut, nyt olen köyhä, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Siis köyhä! Job. Köyhä, mutta ylevä. Rosennase. Ja teillä ei siis ole mitään?
Se voi kyllä olla niin, mutta Job ei saa sitä yksin ajatella hänen tuleva puolisonsa täytyy olla hänen ensimäinen ja viimeinen ajatuksensa. Job. Niin rakas lankoni, minun täytyy ajatella vaimoa ja lapsia. Rosennase. Sinä jalo, kunnon mies! Kummellund. Mutta ajatteletko todellakin kieltää minulta tämä pieni palvelus? Rosennase. Kiittämätön! Hän kutsuu sitä pieneksi palvelukseksi!
Viisitoista vuotta sitte lähti hän, ja minä luulin, että Herra oli jo ottanut hänet, mutta ennenkuin minulle sanallakaan ilmoitettiin, ilmestyi hän ilmielävänä eteeni. Luulin saavani halvauksen. Rosennase. Tyhmä merimies! Raaka ja ilman minkäänlaista sivistystä. Räyhää ja kiroilee portaissa niin että katto voisi kohota. Kummellund.
Neiti Rosennase! Se olette te kun olette matkaansaattaneet tämän, viekas nainen! Rosennase. Kuulitko, Job! Kymmenen vuotta olen ollut hänen talossaan ja kuinka on hän minua kohdellut? Kummellund. Kuinka olen teitä kohdellut? Rosennase. Ensimäisen kevääni olen uhrannut hänelle, mutta nyt se on lopussa. Rakas Job! Toisen kevääni uhraan sinulle. Lähtekäämme tästä maasta, lähtekäämme Rio Janeiroon.
Minkätähden on valtio rakennuttanut sen suuren talon tuonne, ellei sinne ketään pantaisi Neiti Rosennase hihi hän on rakastunut minuun kuin takkiainen. Ottaisinko tuon vanhan akan? Ensim. merimies. Tässäpä hän on! Eläköön Job, hän ja ei kukaan muu! Toinen merimies. Eläköön Job! Eläköön! Ei tarvitse! kiitos, kiitos! Kolmas merimies. Nostakaamme hänet! Job. Kiitos, kiitos, ystäväni! Kiitos, kiitos!
Minä olen todellakin paljon kadottanut, mutta on minulla vielä sen verran jälellä, että voin viettää huoletonta elämää, rakastetun vaimon kanssa. Oletko ymmärtänyt minut, Beata? Vastaa minulle! Koko minun elämäni riippuu siitä. Rosennase. Onko tämä totta? Oh, sanokaa, että tämä ei ole unta! Olemmeko maassa vai taivaassa. Antti! Antti, olen sinun, ijäti sinun! Kummellund. Rakas tyttö!