United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka monasti olikaan Virkku unohtanut Vahdin tyhmyydet nähdessään nämät hänen lapsekkaat ja vilpittömät katumisensa. Eikä voinut muuta kuin unohtaa; sillä joka kerta muistui elävästi hänen mieleensä muinoiset Vahdin pentu-ajat, jolloin he leikkivät viheriällä nurmikolla päivän laskiessa, karjan kulkiessa rannalle juomaan ja miesten asetellessa viikatteitaan tikapuille.
Muista muinoiset majasi, Entiset elosijasi, Silkkisiipesi sivalla, Simakannu siiven alle, Jotta myö pojat poloiset Pimiässä Pohjolassa, Saisimme Savonkin maalla, Katalassa Karjalassa, Vielä kerran keskenämme Aina iltamme iloksi Simapilliä pi'ellä, Mesikannua katsella.
Siellä merta unelmain Ajatukset kulkee, Kysymykset monet vain Kuolo i'äks sulkee. Ajat jälleen muinoiset Kauan poi'es mennehet Iloksemme palaa, Muistoin meitä halaa. Nyt jo tuska laukeaa, Uni suopi hoivaa, Pieni jalka levon saa, Käsi pieni voimaa. Ilolla kuin lintunen Lennät läpi aikojen, Merten yli maille Toivon, armahaille.
Nyt sen näen koettuani jotain samanlaista kuin muinoiset profeettaat ja viisaat. Oi herraus! TIMOTEUS. Kilvoitellut olen minäkin, mutta toki ehtimättä niin kauvas vielä. Nytpä tunnen asian olevan kuin sanotaan, sanotaanpa, että ylivoittaa itsensä, on täällä kamalin ja suurin voitto. Tämä on totuus. TOMMI. Mutta muotos ei juur näytä kuin olsit olentellut syvässä kaipauksessa.
Oikeata koristepuistoa hietakivisine kuvapatsaineen, kiinalaisine temppelineen, sammalmajoineen ja muine semmoisine keksintöineen, joita esi-isiemme mielikuvitus runsaasti loi, ei tässä ollut koskaan ollut; mutta nyt olivat nuo muinoiset laajat nurmikotkin peittyneet kaikenmoisilla kanervilla, jotka saivat vapaasti levitellä siemeniään; ruohoa kasvoi käytävillä, joista ainoastaan leveillä ajo- ja ratsasteillä oli enää mahdollinen esteettömästi kulkea, sillä kapeammat vaivaloisesti kiertelivät oikealta ja vasemmalta tunkeutuvien pensasten välitse.
Oi, sä onnekas ystävä, lahdelmallais, Joka kostutat kukkia rantamallais, Meitä muistaos joskus, me kadonnehet, Me Saimaan muinoiset aaltosehet. Tää on aaltojen satu. Sen kuulin mä näin, Ja niin sanoin mä heille: Oi kotia päin! Onhan Luojamme armias auttamaan, Minä vien teidät merehen suojaisaan. Yhä kuohu käy kuilussa Imatran tuon, Yhä kansa se katsovi voimaa vuon.
Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Oi, te kesäiset pohjolan yöt, joina aurinko loistaa Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, Saaret ja salmet, ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Herra teillä, toinen meillä, Ruunun käskyllä kovalla; Mikä piti pitkin maita, Toinen pyrki poikki maita, Lautamiehet laukun tuovat, Josta arkit aukiavat, Niiss' on rästit räknättynä, Nurkissa pahat numerot." Ei ukko unessa ollut, Ei paljon valetta pannut; Vaan se oli sangen vanha, Muisti muinoiset asiat, Tiesi tämänaikaisetkin, Vaikka nuoret naurahteli, Pojat pisti pilkkojansa.
Niin lisäytyi kaupunginosia ja katuja. Nyt, kun pienetkin ovat suuriksi tulleet, rakentavat he itsekseen, anastavat yhden paikan toisensa perästä; muinoiset isoiset saavat seurata perässä, niin hyvin kuin voivat. Tukholman linna. Niinkuin Tukholma ylimalkaan asemansa puolesta on maailman merkillisimpiä kaupunkeja, on Tukholman linnakin maailman ihanimpia rakennuksia.