United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harhailtuamme metsässä kaksi vuorokautta, elättäen itsiämme mitä mistäkin suuhun kelpaavata löysimme; sillä lähipaikoilla emme uskaltaneet näyttäytyä ihmisten ilmoilla, koska pelkäsimme meitä takaa-ajettavan. Olimme illan suussa kolmantena päivänä lähdöstämme tehneet metsään pienen tulen, jossa paistelimme muutamia hanhenpoikia iltaruoaksi, varmaan luullen olevamme hyvinkin syvässä metsässä.
Robertista oli jotakin hirmuista tässä syvässä yksinäisyydessä, joka vallitsi koko luonnossa. Kaikki eläväisyys näytti kuolleen, ikäänkuin se ei koskaan enään heräisi. Useaan kuukauteen ei mikään elävä olento kulkenut laivan lähitteellä, paitsi silloin tällöin sinirepo tai hylje. Tuhannet linnut, jotka lyhyen kesän täällä olivat asuneet, olivat kokonaan kadonneet.
Syvässä totuudessa ei ole tätä runollisuutta, vaan siinä on toinen, jonka käsittämiseen meillä on vähemmän taipumusta, mutta jota kenties lopulta opimme ymmärtämään ja rakastamaan. Luonnon tarkotuksena ei ole ollut valmistaa näille molemmille "atomi-hiukkasille", kuten Pascal niitä nimittäisi, loistavia häitä, ihanteellista lemmenhetkeä.
Kaikki saastaisuus ja häpeällisyys, jota hän oli nähnyt Pariisissa herätti hänessä inhoa. Hän sulki Mariannen hellästi syliinsä, ja he suutelivat sydämellisesti nukkuvan yön syvässä rauhassa.
Täten keskustelivat nuoret kauvan, miten asettaisivat hauskan kotinsa; kumpikaan heistä ei ajatellut vanhaa kreivinnaa ja hänen loistoaan. Käykäämme hänenkin luokseen! Tuo pieni akka istui syvässä tyynyjen ympäröimässä nojatuolissa. Hän näytti kivulloiselta, vaan ei kuolevaiselta.
Esterin sydän riemuitsi onnesta; hän oli välistä pelännyt, että Svenin hempeys ja hienotunteisuus tekisi hänet miehuuttomaksi, mutta nyt hän ymmärsi, että oikealla miehuudella sillä, joka ei ole juomisen- ja tupakanpoltontaidossa, vaan mielen uljuudessa ja luonteen lujuudessa, sillä on aina pohjansa syvässä tunne-elämässä... Ja kuinka häntä liikutti, ett'ei Sven ollut tahtonut kertoa tuota pientä juttua vanhemmilleen!... Hän ei vielä varmaan tiennyt, miksi Sven oli vaiennut; mutta niinkuin tuoksuntäysi tuulahdus kertoo ihanan kukkaisen läheisyydestä, niin tunsi Esterkin jonkin kauniin ja ylevän läheisyyttä siinä suloisessa tunnelmassa, joka humisi hänen sielussaan...
Amiraali huomasi, että tämän joen hyvin leveässä ja syvässä suussa hiekan seassa oli kultajyväsiä niin paljon, että se herätti kummastusta, vaikka jyväset olivatkin kovin pieniä.
Tämä viimeinen miete, tämä viimeinen vaistomainen toivon palaus osoittaa, ett'ei pelko ja arkuus kauvan voinut viihtyä tuossa syvässä sielussa. Mylady istuutui pöytään, söi useita ruokalaatuja, joi vähän Espanjan viiniä ja tunsi koko jäntevyytensä palaavan.
Sanottiin usein, että Freedrik oli hajamielinen eikä käyttänyt silmiään, ja kuitenkin juuri hän aina huomasi, jos jotakuta laiminlyötiin ajatteli Helka. Tuossa hän taas toi esiin ujon Eevan, joka ei vielä ollut hankkinut itselleen muuta kuin tyhjän lautasen. Miten kelpo poika se Freedrik sentään oli! Syvässä kiitollisuuden tunnossaan valmisti Helka puolestaan Freedrikille paikan viereensä.
Viimein puhkesi hän lausumaan runon tavoin: "Niin nuku, armas rauhassa, kuin syvässä olisit jo haudassa; mun rakkaudestain et sä kuitenkaan saa tietoa, et tuskin milloinkaan." Näytti kuin Miina olisi liikahtanut, ja hämmästyen hypähti Ville kauas aitasta pois.