United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuota toivoimma poloiset, Tuot' aina ajattelimma, Kun kohoisi koiliskoinen, Huomenvarjo valkeneisi, Ehkä toisi toinen päivä Rauhan rakkahan sanoman; Yön mennen, valeten päivän, Yletessä aurinkoisen, Yks' oli entinen e'essä, Vaiva vanha vieressämme.
Lauloivat sen jälkeen vielä toisenkin laulun. »On mulle Suomi suloisia», ja yrittivät juuri ottaa kolmatta, kun Aina sattui vilkaisemaan taakseen. Huudahti samalla ja nipisti Hilmaa käsivarresta. Katsos, Hilma, ylioppilaita! Herra ihme, mitä nyt teemme? Me poloiset, kun olemme paljain jaloin. Hilma jäi tuijottamaan. Ei saanut sanaakaan sanotuksi, sydän ihan puristui kokoon.
Minä menen, minä tulen, minä hyörin, ja heti kuin käyn istumaan, niin poloiset jalkani... Figaro ei tule! KREIVI. Pitentäkäämme aikaa.
"Niin, kyllä ne tekevät tyttö-riepujen tilan varsin tukalaksi, se on totinen tosi", sanoi rouva Malm, pitkä laiha neljänkymmenen vuotias nainen, johon raskas työ ja raadanta oli painanut selvän leimansa, "kunpa vaan valtamiehet hiukkasen tulisivat ajatelleeksi, miten turvattomia nämä poloiset ovat, niin ehkä he asettaisivat asiat vähän paremmalle kannalle."
Muutamassa vuodessa ne kuihtuvat, poloiset, ja ovat sitten kuin haudasta nousseet haamut. Minulla oikein on paha olla, kuin tuommoinen sattuu vastaani tulemaan.» Hannan mieli meni pahaksi; kyynelet alkoivat vieriä alas poskille. »Ihmettä», sanoi isä. »Mikä sitä tyttöä vaivaa?
Eikö ollut luultavaa, että Vanloo, aikansa ennakkoluuloihin kallistuvana, jättäisi poloiset heidän oman onnensa nojaan saatuaan tiedon niistä kauheista rikoksista, joista heidät oli tuomittu? Eerikki ei tiennyt mitä laatua Vanloon myötätuntoisuus näitä naisparkoja kohtaan oli: kenties moinen havainto sen hyvinkin riittäisi tukahduttamaan.
Ei siitä apua lähtenyt, että poloiset kamarineitsyet ja hämmästyksestä puolihöperöt kamaripalvelijat, jotka olivat seuranneet häntä veräjälle, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä eikä kuu paistanut ja jonka ovella punaviittainen, rumapartainen teloittaja seisoi, kirves olalla. Kuninkaan ja kuningattaren suru oli sanomaton.
Siinä on taistelun rintama. Kumpainenkaan puoli ei halua koneiden hävittämistä. Mutta kumpainenkin puoli tahtoo omistaa koneet. Eikä keskiluokalla tässä taistelussa ole mitään paikkaa. Keskiluokka on kääpiö kahden jättiläisen välissä. Ettekö te huomaa, keskiluokan poloiset jäsenet, että olette myllynkivien välissä ja että jauhaminen jo on täydessä käynnissä.
Vilkkaassa mielikuvituksessansa johtui hän jo ajattelemaan onnettomuutta Karusellitorilla, jota siihen aikaan vielä kutsuttiin Ludvig XV:n toriksi, missä useita ihmisiä tukehtui ja rutistui kuoliaaksi, vaikka leveille, tyhjille kaduille oli ainoastaan muutamia askelia; niille eivät nuo poloiset sillä hetkellä näet voineet päästä.
Mutta toiset poloiset ... sellaiset kuin esim. orpanamme Palermon kuningatar, joka seurueensa kanssa asui niin perin ahtaassa talossa, että italialainen ruo'an haju löyhkäsi vastaan porraskäytävissä!... »Aina haisee niissä sipulilta, hyi!... Säästäväisyys on tosin hyvä, mutta mitä on moinen elämä? Eikä se kuitenkaan vielä ole pahin onnettomuus.