United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gazellit, sievät, viisaat, Siell' ehdon ilakoi; Ja pyhän virran loiske Etäältä illoin soi. Siell' asuntomme olkoon Ja varjomme palmupuu, Siell' onnea, rauhaa sielu Ja autuutta uneksuu. Vain tuskaan lotoskukan Saa loisto auringon; Pää kallellaan se nuokkuu, Yö sillä mieless' on. Kuu, kukan sulho, yksin Sen vai vellille saa; Se kainot kukkakasvot Vain kuulle paljastaa.
Mä oottelin vaan "Jaa" milloinka saan Ja lempivän sydän aukeni mulle; Tään tuntea sait, Vaan viel' olet vait, Vai näinköhän toivot kuoloa mulle. Luonnon riemu. Linnut lentää taivaan alla, Riemuellen laulavat, Sirkut kukkakumpuralla Isotellen tanssivat. Kukat terinensä päilyy, Koreilevat tuoksuen, Puiden latvat nuokkuu, häilyy, Kuiskailevat riemuten.
Siinä kasvaa omenia, viikunoita, persikoita, päärynöitä, siinä nuokkuu sinisen ruskeita rypäleitä. Ylempänä mäen laella kuvastuvat tumman vihreät sypressit ja vanhan linnan katonharjat sarastelevaa aamutaivasta vastaan. Ihailen sitä näköalaa ikkunastani, katselen sitä kuin kuvaa luonnon ja kulttuurin kihlautumisesta, sillä tuolla toisaalla on Firenze torneineen, kirkkoineen, kupooleineen.
ANTONIUS. Näet joskus pilven lohikäärmeenmoisen, Udussa näet kuin leijonan tai karhun Tai tomillisen linnan, jyrkän vuoren, Särmikkään kallion, sinervän niemen Ja puita, jotka maailmalle nuokkuu Lumetta kaikki. Sinä näit nuo näyt. Nuo iltahämyn kuvajaiset? EROS. Kyllä. ANTONIUS. Mik' on nyt hevonen, se tuokiossa Hajautuu pilveen, erottamatonna Kuin vesi vedestä. EROS. Niin kyllä, herra.
Helena kokosi nopeasti ajatuksensa, mutta niiden keskellä ei ollut muu kuin "Se", rauhallisena, sanatonna, käskemättä mihinkään: päinvastoin, jos "sen" mukaan menetteli, niin jätti nämä kaikki juhlallisuudet ja väenpaljoudet ja kulki jollekin yksinäiselle viheriälle pellonpientareelle tai lepikön läpi avonaiselle aholle, missä horsma nuokkuu ja vinha etelätuuli, korvissa huhuten, puhaltaa kasvoja vasten.
Hongat nuokkuu Imatralla, Luonto näyttää huokaavan, Pohjantähti taivahalla On kuin silmä Jumalan; Kun se loistaa, Surut poistaa, Viittaa: tuoss' on kallis maa, Sykkimään mi syömmet saa. Vesi kiehuu, koski pauhaa, Päilyilevät pisarat, Aalto aalloss' etsii rauhaa, Jylhät vuoret notkuvat. Vuoksi jyskää, Riehuu, ryskää: On kuin jumalattaren Kutsu taistoon vapauden. Miksi makaat Suomalainen?
Lahdessa talon alla uipi suurten ulappain mahtavin hauki matalimpaan heinikkoon ja tuijottaa tuntikaudet, posket jäykkinä ja kiinteinä silmät, sudenkorentoon, joka vihreällä lumpeella keltasiipisenä väräjää toisen keltasiipisen kera. Posahtaa kuin valaskalan pyrstöstä, salakoita sinkoo ilmaan kuin hopeisia salamoita, ruohikko sihisee ja nuokkuu, lumme on kastunut, eikä keltasiipiä enää näy.
Ja lehmus heidän haudalla nuokkuu, Siin' kuiskaavat linnut ja tuulet huokuu; Sen alle vihreelle nurmellen Nyt vanhus astuu huoaten. Ja murhehtien tuuloset huiskaa, Ja surren peipposet lempeesti kuiskaa, Ja pääskyset muuttuvat hiljaisiks, He itkevät, eivät ymmärrä miks. Iltalaulu. Rauha ompi laaksoissa nyt Ja ääni ompi hiljennyt Metsissä, Ja linnut oksilla nukkuu. Kohta vaan Nukkuu Myöskin saat.
Elo kypsynyt on leikkaajalleen, vilja tuleentunut viikatteelle, terve Caesar, raskaat, täyteläiset tähkät nuokkuu vuottain sirppiäsi, jonka terä kultasalamana kaikkeen iskee, mikä valmiina on vainiollaan, terve Caesar, terve elojuhlija, min kenttä maasta maahan, merten yli yltää, terve Caesar, ikuinen on elonkorjuuaikas!
Rooman miekoist' On ruumiissani jäljet; paras muinoin Mull' oli maine; Cymbeline mua suosi; Kun urhon nimi mainittiin, niin minun Lähinnä oli; olin niinkuin puu, Jonk' oksat nuokkuu hedelmiä täynnä Mut yhdess' yössä myrsky taikka ryöstö Karistaa kypsän viljan, lehdet riistää, Ja näin jään alastonna säiden valtaan. GUIDERIUS. Kuink' epävarmaa suosio!