United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko akan talosta?" "Jos tapan akan talosta, Uni uunilta katoisi, Penkiltä perä leviä, Toruja talon tuvasta, Kalkuttaja karsinasta. En tapa akkoa talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Mutta miehet huomasivat välioven päällä olevan vaalean sinisen taulun, ja nauraen ja 'naisten karsinasta' sukkeluuksia lasketellen mennä kolistivat he toiseen vaunuun .
"Ihmisen kaavahan tuolla näkyy olevan," lausui Liisa "mutta mihinhän rymällä niin kiire lienee ollut, jotta ei joutanut saalistaan vasuunkaan panemaan, lähätti vain nurkkaan?" "Kirkkomaahan tietysti," vastasi Maija karsinasta, "kyllähän sillä kalenteri on selvillä, mutta," keskeytti hän itseään, "miksi se sormiaan noin siristelee?"
Isännältä pöyän päässä, Emännält' etehisestä. Pojalta rahin nenästä, Tyttäreltä karsinasta: Talunko tanssini tupahan, Ilolinnun lattialle? Isäntä sanansa virkki: "Talu tanssisi tupahan, Talu tanssivierahasi! Maholehmän tappanemma Tanssin tallaellaksenne, Iloleikin lyöäksenne."
Pikku poika tulee karsinasta ja selittää, että sen tietää siitä, että Otti on urosa ja Anti imisä. En tiedä, kuinka sen sittenkään tietää. Poika selittää. Ahaa! Sen pojan nimi on Taavetti. Sillä on housuja kannattamassa nahkainen solkivyö niinkuin aikamiehillä ja vyöstä riippuu tuppi. Sillä ei ole milloinkaan ollut puupuukkoa. Saisivat ne jo antaa minullekin oikean puukon.
Hän oli pulska, tuore tyttö, se Mari, sorea varreltansa ja kirkas kasvoiltansa, niinkuin se suvinen sunnuntai-aamu, jonka kauneutta hän varhain oli noussut ihailemaan ja askareillansa pyhittämään. Hän lypsi lehmät ja saatti ne veräjästä lähellä olevaan hakaan. Hän laski lampaat karsinasta samaan hakaan.
Juoksi Juho vastaan ukon: »Kävi Hurtan huovit meillä, rikkoi aitan uuden lukon, oli pitkät piilut heillä, veivät lehmän ometasta, karsinasta hiehon hyvän; huusin, kielsin ottamasta, sain ma otsaan naarmun syvän.» Kieri kärryt kotipihaan. Vastauksen ukko säästi; suuttunut ei ilmi vihaan.
Toinenpa toki toinen, tuiki toinen, säesti joku joukosta, niinkuin kaikkien puolesta. Jumalan sana, kuului vanhan emännän ääni karsinasta. Tietenkin, vastasi Antero. Mutta emmehän silti saa halveksia esi-isäimmekään neuvoja.
Virta kantaa heidät ohi, ennenkuin ehtivät tarttua airoihin. Hän huutaa minulle, että soutaisin uuteen valkamaan niityn alle, missä on verkkovaja ja näkyy virepuut, siinä on parempi laskea maihin. Olen maissa ennen kuin he ja joudun kokastamaan heidän venettään, josta pipanat piipertävät maihin kuin vuonat karsinasta.
Mutta siinäpä meille jo tulikin seisaus. Lamppu olikin jo pantu palamaan ja loisti katosta meitä vastaan niin kirkkaasti, ettemme osanneet muuta kuin silmät sirrallaan siihen tirkistellä. Ovi kiinni, ostolämmin! huusi ääni pöydän päästä. Lentävät kuin kanat tuleen, kuului äiti toruvan karsinasta päin.