United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sillä oon kovin osaava, Yli muien ymmärtävä; Kauan katsoin syöjän suuhun, Partahan palanpurijan." Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Nyt oisi kahlis valmihina, Vaan en mie mitellä saata Tuota kauloa omoa, Kuin on pitkä, kuin on paksu, Kuinka poikelta leviä; Ei minun käteni käänny, Eikä sormeni sopine."
Siinä on kuvattuna Eros polttamassa Psyke-perhosta, s.o. sielua, alttarin liekeissä ja itkein katsomassa toisaanne, ollakseen näkemättä tuskaa, jota hän tuottaa. Sellainen oli rakkaus uusplatonilaisten opin mukaan. Tämä vertaus ei ole ajan pitkäänkään kadottanut mitään katkerasta totuudestaan. Eivät ne siivet koskaan enää leviä lentoon, jotka Eros on alttarin hehkussa polttanut poroksi.
»Saattakaa hänet laivaan, jos mielenne tekee, herra Duncan», virkkoi Auchenbreck sukulaiselleen. »Minun velvollisuuteni on valvoa, ettei sama heikkous leviä myös muihinkin miehiimme.» Näin sanottuaan hän läksi käymään rivejä pitkin, kehoitellen, käskien ja rukoillen sotamiehiä muistamaan vanhaa mainettansa ja suurempaa mieslukuaan.
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennetkänä, Kuuli' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä;
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Siit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.
OLUVINEN. Liisa! mailma on niin iso, niin pitkä ja leviä, ettei meidän molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi jokapaikkaa käynneksi, jos jäniksinä juoksentelisivat; ja sinä kysyt, mihin. Liisa! me menemme nyt kaupunkiin ja tulemme valloiksi. LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme? OLUVINEN. Millä? Näetsen me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen ja kaupungissa myömme ne kaikki rahoiksi.
Ja jos hänelle lupaisi vaikka muutaman tynnörin ruistakin. Ka eipä se pahaa tekisi... Onko sinulla antaa tupakkaa? Ei taida olla ... jäiköhän se kukkaro kotiin. Onhan siinä kukkaro... Nää ovat tyhjiä... Täysinäistä ei taida olla. Näytäppäs. Nämä ovat jokainen eri tytön... Pidän taskussa, jotta eivät ihmiset näe ja leviä väärät puheet. Onpa niitä... Moneltako tytöltä on?
Tätä kaikkea mietittyään Mooses punalsi päätään ja sanoi: »On ollut mustia jos valoisiakin päiviä meidänkin elämässämme, mutta ei näin mustana ole elon tie näkynyt kuin nyt... Kuka takaa, ettei tuo kansalaissota leviä vielä tännekin maailman ääriin tekemään kaikesta loppua... Muistan taas sen kerrallisen uneni. Olenhan nyt alaston ja viluinenkin. Ei kunnollista puukapulaa, mitä uuniin panna.
Nyt on minusta kuin olisi ollut parempi olla teitä kätkemättä; silloin ei kuitenkaan ollut syytä ajatella tämmöistä menoa. Mutta kokekaamme odottaa hetki vielä, eivätpä suinkaan liekit niin pian leviä tännepäin, ja ehkä he poistuvat kun huomaavat että heidän työnsä on täytetty."
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Sit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.