United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tuntui Kentuck'ista kovalta, kun häntä "terveyden tähden" kiellettiin lasta lähestymästä, häntä, joka luonnostaan oli huolimaton jahnus, monta vuotta oli tottunut erämaitten vapauteen ja sentähden vähittäin oli ruvennut pitämään kaikkia vaatteita nahkana, jota ei riisuttu, ennenkuin se niinkuin kärmeen nahka vanhuuden ja katoovaisuuden takia läksi itsestään.
Juho hyppäsi ylös äkkiä kuin kärmeen pistämä ja käweli kiireesti pois, pois yksinäisyyteen, sillä hän oli saanut kuulla jotain semmoista, jota hän ei olisi suonut kuulewansa; hän aawisti jotain, aawisti pahaa. Sen erän perästä muuttuiwat Juhon mielipiteet aiwan toisenlaisiksi. Hän menetti nyt kaiken toiwonsa, eikä kuullut mielellänsä puhuttawan pojastansa ja hänen waimostaan.
AAPO. Se oli tarina valkean kärmeen kruunusta Teerimäen nummella tässä. JUHANI. Uhkea tarina ja vielä uhkeampi mies, joka tempasi kruunun kärmeen päästä ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! TIMO. Harvapas mies täällä näkee tämän kärmeen, mutta se, joka hänen näkee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo.
ELMA. Se kukkaskihermä, Mi sisussansa kylmän kärmeen kätkee, Mä olin nyt, se rauhan lähettiläs, Mi valkeen kauhtanansa alla peittää Sotaisen, veripunertavan lipun. Mä olen kirottu, mun sieluni jo vapisevi pimeyden portill'. HANNA. Ei! Tänne, tänne tulkoon kirous! Mä saatoin tämän. ELMA. Minä yksin syypää. Mit' haasteli hän kyhky raukasta? Tää tarina mun mieleheni toi Mun Tykoin kohtalon.
KULLERVO. Mitä muistelet isästäni? KIMMO. Hän kiivas oli, mutta rehellinen. KULLERVO. Nuottaako olet tänään vetänyt? KIMMO. Päivän karjassa käynyt olen, niinkuin sanoin. Mies, muotos kauhistaa; tämä terävä ja kylmä katsanto on kärmeen. Kelmeäksi poskes käy ja hammasta puret, että kovin paisuu leukas jännelihat.
Siirrä kauvas tästä näiden kahden huoneen viha ja vaino, muserra sen kärmeen pää ja anna valkeutes vuotaa riitaveljesten sydämmiin, niinkuin kohta sun päiväsi puhdas aamuvalo mun silmieni peilihin vuotaa. He joko olisivat niin vihoittaneet taivaan, ettei kuuluisi enään kenenkään esirukous korkeuden istuimelle?
ELMA. On, isäni; ja älkäät pahaksi panko, jos ilmoitan, ettei mikään voima, ei isän eikä äitin, voi sydäntäni pakoittaa, ei kalleudet kaiken mailman. Vapaasti se sykkii hänen tähtensä, jonka sieluni kerran omaksensa valitsi. NIILO. Sä jumaloittava impi! ELMA. Kiitoksia vaan. TYKO. Kiittää lemmen suudelman edestä! Se kuuluu hieman jokapäiväiseltä. Pois huuliltani kärmeen myrkky!
JUHANI. Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa!
KULLERVO. Nyt en juuri mielly siihen, vaan uhkausta uhaten kohtaan, ja taitaisin nyt tehdä, mitä kauhistuis täällä tämä autio maa, sillä mieleni hurjaksi, sokeaksi käy. Merkitty juhta! Tämä sana, niinkuin kärmeen kieli sydäntäni pistelee ja myrkyllänsä sekoittaa miehen aivon. Sama leikki aina, mihin käännyn, mutta silmäniskun, jota ei nauraa tule, siinä leikissä näyttää tahdon.
Vähän aikaa vielä, puolen hetkeä vaan, ja huone katoisi näkyvistä, ja tuo haikea suru syttyi uudelleen hänen sydämessänsä, jäädäkseen siihen kauvaksi aikaa. Voi, nyt hän jo, vaikka vielä oli toivon häivä jälellä, tunsi tuon kalvavan kärmeen, jota nimitetään katumukseksi; hän vaaleni, hän vapisi, ja tuskissaan hän vaikersi: "voi, Vilho, jospa et ensinkään olisi esitellyt tuon lipun nostamista!