United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas! Oletko sinä tuulen tietäjä? Melkolainen. JUNKKA. Mutta tapanahan on sanoa hyvää huomentakin. EEVA. Eikö lankea luonnostaan, että se sanoo ensin, joka toisen näkee ensimäisenä? JUNKKA. Sinähän tuulta ennustit minun selkäni takana. EEVA. Mutta tehän tulitte laulaen minun selkäni takaa. JUNKKA. Laulaessani katselin toisaalle, tuonne merelle.
Monesta kohdin vilahtaa näkyviin luonnostaan iloinen luonne; mutta on selvää, että laulaja, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on sen purkauksille pannut lujia salpoja. Lukiessa vakavia laulujakin saa usein vaikutelman niiden pakonalaisuudesta.
Mutta sen uskallan sanoa, että jos hän olisi ottanut neuvojakseen jonkun kokeneen soturin, jolla olisi ollut tietoa siitä, kuinka luonnostaan soveliaita paikkoja voi suojella, niin hän olisi rakentanut etuvarustuksen tuolle pienelle kukkulalle, joka on vasemmalla puolella laskusillasta. Ja sen voin helposti näyttää teille, kunnon ystäväni.
Vaan luonnostaan pelkäämätön, hän teki ristinmerkin ja pyysi hämmästymättä saracenia kertomaan tuosta sukupuusta, josta hän niin ylpeili. Jälkimäinen suostui kernaasti siihen.
Safeni veti melkein koko lauman perässään, sillä uteliaisuus on suuri Afrikalaisissa. Stanley näki hänen rupeavan asentoon. Hänen kätensä liikkuivat ylös ja alas, ulospäin ja sisäänpäin, sydämellinen rohkeamielisyys oli luonnostaan hänen kasvoillaan; hänen liikkeensä olivat miellyttävät; mies oli puhuja, joka taisteli lempeyden ja oikeuden puolesta. Safeni palasi loistavin kasvoin.
Tyttöin luonnostaan lempeät ja sointuisat äänet sekoittuivat miesten uhkaaviin huutoihin, ja loukkaus Sumachia kohtaan muuttui yht'äkkiä solvaukseksi jokaista Huroninaista vastaan.
Olisi odottanut, että hänen lapsensa olisivat olleet jonkunlaisia puoli-enkeleitä, jotka luonnostaan taipuisivat kaikenlaiseen hyvään eikä koskaan tekisi väärin, paitsi huomaamatta ja hiljaisella ja siivolla tavalla.
Niin silloinpa minä riensinkin ulos, niin suittoon kuin suinkin, ja reippaasti ylös ratsahille, syvään hengittäen. Ja aika vauhtia väljään, tuonne, minnekkä me luonnostaan kuulumme!
Erik, luonnostaan jotenkin toimelias ei kyllä sillä tavoin kuin vanhus tai sisar, mutta kuitenkin tottunut kuten sotilaat tavallisesti työskentelemään määrätyssä piirissään oli nyt tuomittu täydelliseen joutilaisuuteen. Vanhus oli monivuotisen yksinäisen elämänsä aikana maalla koonnut suuren joukon kokemuksia ja havainnoita, joita hän kantoi mielessään kuin jokin viisauden kaivo.
Eräs pieni kaupunki Lys'in varrella! en tarvitse muuta kuin mennä yli virran niin olen vieraassa maassa. Oivallista! Mutta se lankeaa luonnostaan, ett'ette mene yli virran muutoinkuin hätätilassa? Se on tietty. Ja kuinka saan siinä tapauksessa tietää missä te olette? Ettehän te tarvitse lakeijaanne? En. Onko hän luotettava mies? Hän kestää kaikki koetukset.