United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seisoin hänen vieressään; näin, miten hänen povensa kohoili mielenliikutuksesta ja miten hänen oli vaikea salata tunteitaan. "Minä rakastan sinua, suloinen impi," pääsi vastoin tahtoanikin huuliltani, ja minä tartuin hänen pieneen kätöseensä. "Nyt tiedät kaikki, kallis Mary; tiedät, miksi olen onneton. Sinun rakkauttasi en pyydä, sillä sitä en rohkene.
"Onko herra Claudiuskin vaarassa tuolla ulkona?" kuului viimein huuliltani. Neiti Fliedner kohotti olkapäitään. "Minä varon hänen olevan kauheata siellä lienee olla vedenhätä on melkein pahempi valkeanvaaraa, eikä herra Claudius täänkaltaisessa tilaisuudessa muistele itseään. Mutta, lapseni, hän on Jumalan kädessä!" Se ei ensinkään mieltäni huojentanut.
"En tiedä, mitä siinä lie asunut, sillä kun olin kypäräni täyttänyt, en sitä huuliltani hellittänyt, ennenkuin se oli viimeiseen pisaraan asti tyhjennetty." "Mutta sen perästä te olittekin iloisia, eikö niin? Mieltä myöden oli sallittu lysteillä valloitetussa Ktesifonissa.
"Saako hän jälleen kiini kyyhkysensä? Eikö sitä laulua ole enempää?" kysyi hän. Minä aloitin toista värssyä; mutta äkkiä vaikeni ääni huuliltani. Minä taisin istuinpaikastani nähdä sangen pitkälle Karolinenlustiin vievää tietä.
Se valitus tunkihe melkein ehdottomasti huuliltani... Sitä ei kuitenkaan ollut kukaan minulta kysynyt; he luulivat epäilemättä kaikki oloni täällä kaikissa tapauksissa edullisemmaksi ja hupaisemmaksi. "Lapsi raukka!" lausui herra Claudius, ei, se ei ollut sääliväisyyttä! Varmaankin oli luonto vaan lahjoittanut hänelle niin hellän äänen.
Hunajata huuliltani hänelle vaan juotan. Syysyöllä. Kas, kuinka kauniisti Välkkyen vilkkaasti Tähdet taas tuikkivat, Taivaalla tanssivat. Tuolla on toivoa, Rauhaa ja riemua. Täällä vaan vaivoja, Tunnonkin tuskia. Tuonnepa toivosin, Matkata mielisin, Voimat kun kannattais, Kurja kun siivet sais. Kas, kuinka kauniisti Välkkyen vilkkaasti Tähdet taas tuikkivat, Taivaalla tanssivat. Orja-tytön laulu.
Kuinka ystävälliseltä tuntuikaan hän nyt, kun jälleen puhuin ja hymyilin hänelle tuota tuttua hymyä, joka niin kauan on ollut poissa huuliltani, ja kuinka sydämellisesti hän puhuikaan taas 'auringosta, joka oli alkanut loistaa hänelle, oltuaan niin kauan pilvien kätkössä'. Sydämessäni oli sunnuntai, autuus, ja tuskin lainkaan nyt syntiä ajattelin.
Tiedäthän, että rakastan sinua. Juuri siksi. Juuri siksi on minun mahdoton saada niitä sanoja huuliltani. Siispä otan minä ne niiltä! Et. Se on minun salaisuuteni. Siispä tahdon olla sinun salaisuutesi salaisuus! Suuteli sulhoaan kauan ja kuumasti tuo kuvankaunis kuninkaantytär.
Se tunnustus olisi jo aikoja sitten lähtenyt huuliltani, vaan minä olen peljännyt sen seurausta, nimittäin että menettäisin hänen, joka minua on aina suurimmalla rakkaudella kohdellut, joka on katsonut minuun kuin korkeampaan olentoon. Oletko itse ajatellut, miltä se tuntuu, kun rakkahin meiltä ryöstetään?" "Ja oletko sinä ajatellut, onko oikein iloita ryöstetyn tavaran omistamisesta?
Jos minun täytyy kärsiä vaikeintakin, ilmoittakaa se, ja nyt kohta." "Saatte tietää sen, ja minun huuliltani," sanoi Mrs Cameron, puhuen tavattoman tyynellä äänellä ja ankaran näköisenä. "Ja minä uskon sen salaisuuden, jonka te pakoitatte minua ilmoittamaan, teidän kunnianne huostaan.