United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se ehkä tainnoksistaan virkoaa Ja sankarhenkehensä puhkeaa. Mut tietäkää: en hyvää enkä pahaa Voi lausua, jos minussa ei Hän EGLON. Kun seuraat vaan, MUUT RUHTINAAT. Kun seuraat, riemuitsemme. REBA. En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn. BILEAM. Ken lähtee seuraan teistä, ystävät? Ken epäilyst' ei tunne? NERGAL ja OMRI. Minä! Me! BILEAM. Te kaksi? Kaksi uskollistani! Siis tulkaa.
OMRI. Baal-Peorista lähtiessä Nergal Niin kauan näytti mieltä rohkeaa, Kuin sodan entehist' ei totta kuultu. Vaan kuultuaan, ett' Israelin uhka Todella kääntyi rankaks' kostotyöksi, Hän päätöksensä söi ja arveli: Elämä maukkaampi on kuin kuolo, Kun oma aatos taisteluun ei johda.
Heidät hylkäänkö Ja kansani, jok' on mun hyljännyt? Ken kolkuttaa? ORJA. Sun omat oppilaasi, Vakoojat Moabista palanneet. NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS. BILEAM. O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan. On aamuhetki meille kullan kallis. NERGAL. Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
Mut ruumihin, kuin hengen vammatkin, Vaan säälittävät, eivät suututa. Sinua säälin, Nergal poikani. NERGAL. En huoli säälistäsi. Olen mies, Vereni jylhää, kaldealaist' on.
"Min' olen pää! Ei, minä! Minäpä!" Jokainen soittaa omaa kunniaansa: "Min' olen viisain! Eipä! Minäpä!" Unohtaa työn ja itseuhrauksen. He yhdistävää voimaa kaipaavat. Pää heille nosta, mestar, yksi pää! Jumala heille näytä! BILEAM. Tässä näette! Hän minuss' asuu, meissä jokaisessa, Totuuden valtahan kun antaumme, Hän mieliteot ohjaa. NERGAL. Nouse, johda!
Hän viel' ei hylkää mestariansa. OMRI. Sitäkö voisin? BILEAM. Terve, poikani! Mihinkä Nergal jäi? Hän vannoi Minua seuraavansa kuolemaan, Jos tarvitaan. Nyt missä viipyy? OMRI. Oi! Sanoa hävettää ja säälittää Sinulle suoraa oppilaastasi Niin kuin on totta. BILEAM. Kerro totta vaan! Suun tahraa valhe, mielen eksyttää Ja pahan muuttaa vielä pahemmaksi. Siis totta kerro, luontees lainaa värit.
NERGAL. Nyt elää hän, on ihminen kuin muut, Iloitsee, nauttii, nuortuu elämästä. OMRI. Tuo nuoruus, pelkään, hänet vanhetuttaa. On melkein kammo häntä seurata. Totuutta ennen totteli, nyt valtaa Ja valtiasta. Jos en häntä seuraa, Niin ketä? lumoaa hän vieläkin. NERGAL. Niin suuri henki tuskin mahtuukaan Sun sydämmesi ahtautehen.
Se luonnollista on, siis oikeata, Kun oikeaa on kaikki luonnollinen. OMRI. Vaan himo hillitön ja villi ei. NERGAL. Käy hiusta halkomaan ja vedä raja Niin tarkka, ettei lempeen koske himo. OMRI. Sit' enin kummeksin, ett' itse mestar', Niin ennen luja, mallivakava, Tuoll' esiripun takana myös eksyi, Ja viinin luona soisin pettyneeni Hyväili naista, tuota äärimmäistä.
NERGAL. Hän meidän käski kansaa kuulustella, Se onko kylmä, penseä tai lämmin, Terästä, vaskea tai tinaa vaan: Jos terästä, niin miekka pelastaa, Jos vaskea, niin kilpi suojelee; Mut tinan pelastaa vaan viekkaus, Sulava, liukas. OMRI. Lasket omias! NERGAL. Kun kukin panee parhaan omansa, Niin voitto meidän on. EGLON. Siis emme varro, Vaan riennätämme ilosanomaa Kuninkaan kuulla.
Omri ja Nergal lähtevät. Ne sydäntäni vihloivat nuo huudot. Miks' eivät virvoitelleet? Enkö sinne Vaan liiku minne tunto liikuttaa? NELJ