United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse hän myöskin oli ajatellut sitä omalla tavallaan, ja virkistyttyään Louisen runsain määrin tarjoamasta maallisesta ravinnosta ja «taivaan mannasta», ja neuvoteltuansa noin kolme tuntia morsiamensa kanssa, hän kertoi sen tuloksen vanhemmille, jotka ällistyen ja levottomasti katselivat sitä tulevaisuuden näköalaa, jonka Jacobi levitti heidän eteensä.
Tykyttävin sydämmin katseli puolukka jokaista lusikallista, minkä sairas nautti; hän toivoi pääsevänsä vahvistamaan heikkoja voimia, elvyttämään kuihtunutta verta. Mutta nyt sairas jo laski lusikkansa pois. Hän kiitti Jumalaa ravinnosta ja istui sijalleen. Hänen viereensä istahti tuolille nainen. "Voi kuinka paljon olet kärsinyt," aloitti hän; "aina siitä saakka kun tuo myrskyinen yö riehui.
Egyptin tanssinukkina nyt meitä Roomassa näytellään; käsityöläis-orjat, Kädessä paljat, tuumapaut ja vyöllä Likaiset nahat, nostavat meit' ilmaan; Inhasta ravinnosta haiskahtava, Sakea hengen höyry meidät peittää, Ja niellä saamme heidän löyhkiänsä. IRAS. Jumalat varjelkoot! CLEOPATRA. Niin kyllä, Iras.
Kiitosvirret veisasivat Ensin lahjain antajalle Luojalle laupiahalle Emännille, isännille, Liittivät sen lisäksi, Kiitoslaulut laatelivat. Vielä laulun loppupäähän Pyytäjälle parahalle Viriteltiin pulska virsi. Siis kiitos sulle suuri luoja Lahjojen antaja armas, Ravinnosta rauhaisasta. Herttaisista herkkupaloista!
Sepä on sangen kaunista, puheli pastori, että vaikka on orvoksi jäänyt, on Luoja sallinut tulla niin hyväin ihmisten hoitoon, että pitävät huolen lapsen sielun ravinnosta. Heille taivaallinen isä on sen palkitseva. Niin, ja tällä oli hyvälukijat vanhemmat, sanoi Tuokko. Aivan oikein, sillä vanhempain hyvyydestä samoin kuin pahuudestakin on lapsi usein osallinen, kuten käskyissä jo sanotaan.
Vähän väsähtyneenä huonosta henkisestä ravinnosta pyysin hotellihuoneeseeni puolen pulloa samppanjaa, jouluaaton kunniaksi, heittäysin sohvalle ja kävin käsiksi rakkaaseen ystävääni, vanhaan urkukirjaan, joka oli sama kappale tunsin sen omituisen ruudukkaasta, vanhanaikuisesta merkkisiteestä sama kappale, josta nuorempana kerran olin ammentanut hyviä tietoja.
Rukous ruumiin ravinnosta. Suo, Herra, meille aina ravinto ruumihin ja leipä kallis lainaa, oi Isä armoisin! Sä kätes avaa, anna myös meille tarpeemme ja armolahjas kanna nyt Suomen kansalle. Suo maasta kasvaa jyvät ja viljan pelloilla, suo vuodentulot hyvät kansalles armosta. Vaan hallan vahingosta sä meitä varjele ja nälkävuodet poista, jotk' uhkaa maatamme.
Luulisin tuolta Leihunvaaran takalistolta löytyvän, kun siellä eivät ole savottalaiset liikkumassa. Mutta en tiedä mitä tehnen. Puuta ei ole muuta kuin tuossa nuo muutamat kapulat, joilla ei saa tätä huonettakaan lämpimäksi... Minulla tuota ei mahtane enää olla monta päivää elämänkään aikaa. Minulla on jaloissa pöhö, joka ei ole muusta kotoisin kuin huonosta ravinnosta.»
Pastorin valtasi omituinen tunne; hän, ihminen, peitti kasvonsa, häveten näitä eläinraukkoja kun ne vaistomaisesti kiittivät tämän päivän ravinnosta, huolehtimatta huomisesta, jolloin tämä ylellisyys kenties jo loppuisi, ja hän hän joka neljättäkymmentä vuotta joka päivä oli nauttinut Jumalan armon runsautta, hän oli tänään syntisessä ynseydessään kapinoinut ja kiittämättömästi syyttänyt Kaikkivaltiasta, taivaiden Herraa, siitä että Hän oli uskaltanut anastaa eräältä luodultaan maallisen aarteen.
Hän ei tahtonut ruveta kinaamaan papin kanssa, vaan päätti malttaa mielensä. Vaan se, joka ei ollut yhtä maltillinen, oli Severin. Häntä närkästytti papin juhlallisuus. Ja hän tarttui siihen kiini. "Te lausuitte, hra pastori, hengellisestä ravinnosta, joka on parempi aineellista ravintoa. Kuinka minä sen saan ymmärtää?" "Minä tarkoitan sillä, että kansa oppii tuntemaan itsensä."