United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joukkoryhmityksessä ja Arbakeen silmäiltävänä olevassa taustassa oli leima siitä hienostuneesta, ihanteellisesta runoudesta, jonka täydellä syyllä olemme katsoneet olevan vanhanajan elämän saavuttamattomia puolia marmoripylväät, kukkamaljakot, kuvapatsaat, valkeina ja rauhallisina, täydensivät kuvaa ja ennen kaikkea, nuo kaksi elävää muotoa, jotka kuvanveistäjän olisivat saaneet innoittumaan tai epätoivoon joutumaan.
Tuleeko minun tämän miehen lailla uskoa, ettei mikään esi-isieni vuosisatoja palvomista jumalista ole olemassa, ei edes nimeltään? Pitääkö minun pakanallisina ja saastaisina hävittää ne alttarit, joita olen pitänyt pyhimpinä? tai uskonko Arbakeen tavoin mihin?» Hän vaikeni ja kiiruhti nopeasti pois miehen lailla, joka pyrkii irti itsestään.
Näistä mietteistä hänet herätti palvelijatar, joka tuli ilmottamaan, että hetki oli tullut lähteä Arbakeen luo vierailulle. Hän säikähti; hän oli lupauksensa vallan unohtanut. Hänen ensimäinen päähänpistonsa oli rikkoa se, toinen oli nauraa omalle pelolleen vanhinta elossaolevaa ystäväänsä kohtaan.
»Etkö pelkää seuralaistasi?» »Mitä? Arbakestako? Diana auttakoon, en ole koskaan nähnyt kohteliaampaa miestä kuin tuo poppamies on. Ja ellei hän olisi niin musta, niin hän olisi miltei kaunis.» Vaikka Nydia olikin sokea, oli hän silti tarkkanäköinen kyllin huomaamaan, ettei Julian kaltainen luonne antanut Arbakeen kohteliaisuuksien itseään pelottaa.
Arbakes kohotti kätensä; haamu näytti heittävän yltään vaipan, johon se oli kääriytyneenä ja Ione kirkaisi hän näki Arbakeen haamun polvillaan edessään. »Siinä on sinun kohtalosi!» kuiski ääni jälleen hänen viereltään. »Sinut on määrätty Arbakeen morsiameksi.» Ione kauhistui; musta esiverho peitti jälleen koko haavenäytelmän ja Arbakes itse todellinen, elävä Arbakes oli hänen edessään polvillaan.
»On myöhä», egyptiläinen huomautti. »Salli minun heti tavata ystäväsi!» Sallustus suostui ja näytti tietä pieneen huoneeseen, jota ulkopuolelta kaksi uneliasta orjaa vartioi. Ovi aukeni. Arbakeen pyynnöstä Sallustus poistui, ja egyptiläinen oli yksin Glaukuksen kanssa. Kapean vuoteen ääressä paloi sirolla jalustalla, jommoiset siihen aikaan olivat niin tavallisia, pieni lamppu.
En tahdo sitä vielä uskoa. Mutta sofisti musta taikuri hän joka tapauksessa on! Auttakaa minua, jumalat Ah! onko jumalia? Kyllä, on yksi jumalatar, joka minun ääntäni kuulee, ja se on kosto!» Näitä mietteitä hautoen Apekides kulki vaikenevan ja kalpean toverinsa rinnalla autioituvia katuja pitkin Arbakeen talolle. Egyptiläisen yksinäisyys ja yksinhaastelu. Lisää hänen luonteestaan.
Juuri nyt valmistelen tuumaa, joka paljastaa sekä sinut että sinun väärät jumalasi. Sinun ylelliset ja kirkemäiset elintapasi tuodaan päivänvaloon sinun mutisevat oraakkelisi tehdään naurettaviksi Isiksen epäjumalankuva ja temppeli joutuvat ihmisten pilkan esineiksi Arbakeen nimi leimataan häpeän merkillä. Vapise!» Arbakeen otsalle kihonnutta vihan punaa oli seurannut kalmankalpeus.
Sillävälin Nydia oli saapunut Ionen taloon. Ione oli aikoja sitten lähtenyt sieltä. Hän kysyi välinpitämättömänä, minne hän oli mennyt. Vastaus kummastutti ja pelästytti häntä. »Arbakeen egyptiläisen taloon! Mahdotonta!» »Totta se on, lapsukaiseni», virkkoi orja, joka oli hänen kysymykseensä vastannut. »Hän on egyptiläisen tuntenut jo kauan.» »Kauan! Ja kuitenkin, jumalat auttakoot!
Hänen sielunsa oli juuri täyttänyt Glaukuksen kuva; ja toisen hellät sanat vain kuohuttivat ja raastoivat hänen mieltänsä. Mutta hän ei vielä aavistanut, että Arbakeen sanoihin oli kätkeytynyt paljo tulisempi intohimo kuin se platoninen tunne, jota ne tulkitsivat. Hän luuli, että toinen todella tarkotti henkistä tunnetta ja kiintymystä.