United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillä oli oma sanomalehti »Kyntäjä», johon salanimellä kirjoittelimme. Kun ensimäisen kirjoitukseni sinne lähetin, olin kuumeessa. Kirjoituksen nimi oli »Salaoja» ja nimekseni olin ottanut »Taikuri». Kun toveri-ilta tuli, menin sinne jännitetyin mielin. Keskustelut ja puheet menivät minulta sinä iltana aivan hukkaan. Odotin vaan, olisiko kirjoitukseni Kyntäjässä.
Edellinen vain laitteli siteitä ja tutki minua ja sitoi haavani kuten ennenkin. Sillä aikaa tarkasteli Hoseason minua omituisin synkin katsein. »Nyt, näette itsekin, sir», lausui edellinen, »kova kuume, ei ruokahalua, ei valoa, ei ruokaa; näettehän itsekin mihin tämä vie.» »En minä ole mikään taikuri, Mr Riach», sanoi kapteeni.
Jos taikuri tenhova oisin, joka kummia tehdä vois, Pian niemet ja lahdenpohjat ne peltona, puistona ois, Vaan tuota en taitoa saanut, vähävoimainen olen myös, Sen ymmärrän minä sentään: sun onnesi, kansa, on työs! Into työhön, kunto siihen, Luja tahto, sydän suora, Avo silmä, vapa aate, Lempi kansaan, isänmaahan Semmoiseksi soisin miehen mielen, Kieleksensä vielä suomenkielen.
Jos taikuri tenhova öisin, joka kummia tehdä vois, pian niemet ja lahdenpohjat ne peltona, puistona ois, vaan tuota en taitoa saanut, vähävoimainen olen myös, sen ymmärrän minä sentään: sun onnesi, kansa, on työs! Into työhön, kunto siihen, luja tahto, sydän suora, avo silmä, vapa aate, lempi kansaan, isänmaahan semmoiseksi soisin miehen mielen, kieleksensä vielä suomenkielen.
Raivostunut taikuri syöksähti nyt esiin ja loi Glaukukseen katseen, jommoista tuskin on hurjimmallakaan furialla, niin äärimäisen pahansuopa ja vihantäyteinen oli sen ilme mutta huolimatta inhottavista ja rumien intohimojen vääristämistä piirteistä oli noissa kasvoissa sittenkin jälkiä entisestä kauneudesta, ainakaan ei niissä ollut sitä leveän karkeata, minkä pohjoinen mielikuvitus on omaksunut kauhean esikuvalle.
Yleiseen kipuun samoin kuin haavoihin käytettiin viinaa, jos vain sitä oli saatavissa. Kun "taikuri" oli siihen lukenut, hän voiteli sillä kipeää paikkaa.
En tahdo sitä vielä uskoa. Mutta sofisti musta taikuri hän joka tapauksessa on! Auttakaa minua, jumalat Ah! onko jumalia? Kyllä, on yksi jumalatar, joka minun ääntäni kuulee, ja se on kosto!» Näitä mietteitä hautoen Apekides kulki vaikenevan ja kalpean toverinsa rinnalla autioituvia katuja pitkin Arbakeen talolle. Egyptiläisen yksinäisyys ja yksinhaastelu. Lisää hänen luonteestaan.
"Kuka on tuo taikuri", kysyi hän kuninkaalta, "jolle aiot naittaa nuorimman sisareni, ja mitä lahjoja hän on antanut sinulle, koska niiden tähden sallit tyttäresi surusta kuolla?" Kiinalainen, joka kuuli prinssin puheen, vihastui häneen suuresti, mutta kuningas sanoi pojallensa: "Kun olet nähnyt hevosen ja tutustut sen tapoihin, niin ihmetyksestä joudut aivan ymmälle."
»Mutta sinä et silti halveksi rikkautta, Ione? Köyhät eivät tiedä, mitä elämä saattaa tarjota. Kulta on suuri taikuri se toteuttaa unelmamme se antaa meille jumalan voiman sen omistamisessa on suuruutta, valtaa se on väkevin, mutta nöyrin orjamme.» Taidokas Arbakes koetti Ionen häikästä aarteillaan ja kaunopuheliaisuudellaan; hän koetti hänessä herättää halua päästä kaiken näkemänsä omistajaksi.
Hän ei sen koommin häntä neuvonut; mutta hänen kiihottuneessa mielessään pyöri hurjia ajatuksia, kykenikö tuo taikuri todella rakkauden sitomaan. »Salli minun tulla mukaasi, jalo Julia», hän sanoi vihdoin. »Minusta ei kyllä ole turvaa, mutta minä tahtoisin mielelläni olla viimeiseen asti mukana.» »Tarjouksesi miellyttää minua», Diomedeen tytär vastasi. »Mutta kuinka pääset?