Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. toukokuuta 2025


HECTOR. Ken täss' on saapa vastakiitokseni? AENEAS. Tää ylvä Menelaus. HECTOR. Oo! Tekö, herra? Siis, kiitos, kautta Marsin sotakintaan! Tät' uutta valaa älkää naurako: Tuo quondam vaimonne hän vannoi aina Venuksen hansikkaaseen. Hän voi hyvin, Vaikk' ei hän terveisiä laittanut. MENELAUS. Hänestä vait! Se nimi minut tappaa.

HUBERT. Kuninkaan lienee munkki myrkyttänyt; Sanaton oli melkein; syöksyin tänne Tät' ilmoittamaan teille; parempi

KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?

Tät' auttaaksemme, hartaast' anomme, Ett' armollinen prinssi, vaivaksenne Kuninkaan toimen maassa ottaisitte, Ei protektorina, ei sijaisena, Ei vieraan omaisuuden hoitajana, Vaan veren, synnyn, suvun oikeudella Omaksenne ja ikiperinnöksi. Siks tässä, porvaristoon liittyneenä, Joss' alamaisin rakkaus on teihin, Ja heidän kiihkeästä vaateestaan Teen teille tämän oikeutetun pyynnön.

Siin' istui jäykät virkakonehetkin, Nyt voiteit' ääress', istui moittimassa Tät' ihmiskuntaa, jok' ain' uutta, uutta Vaan toivoo, vaatii, himoaa ja tahtoo Eik' anna asiain ja ajan mennä Vaan itsestään, noin kauniist' itsestänsä, Kuin vierii virkatie tai palkka korkoo.

CHARMIANA. Rouva? CLEOPATRA. Ho, hoo! Anna mulle Mandragoraa! CHARMIANA. Mut miksi? CLEOPATRA. Nukkumalla Tät' ajan suurta juopaa täyttääkseni, Kun poissa on Antonius. CHARMIANA. Aattelette Liiaksi häntä. CLEOPATRA. Kavaltaja! CHARMIANA. Enkä! Erehdytte. CLEOPATRA. Mardianus, eunukki! MARDIANUS. Mit', armollinen rouva, halaatte? CLEOPATRA. En suinkaan lauluasi; kuohilaasta En mitään halaa.

BERKLEY. Lord Hereford, lähetykseni on teille. BOLINGBROKE. Sanokaa silloin: Lancasterille; Tät' etsin nimeä nyt Englannissa, Ja kieleltänne mun se löytää täytyy, Ennenkuin mitään puheeseenne vastaan. BERKLEY. Te erehdytte; mull' ei aikomusta Sanaakaan arvonimistänne poistaa.

Hän sitten meille: »Kauemmas ei käydä tät' törmää voi, näät koko kuudes kaari pohjalla kuilun raunioina viruu. Mut eespäin jos on teillä mieli, käykää alista tietä, tämän luolan kautta, pian teille toinen paasipolku aukee. On eilen, tuntia viis tästä vielä, kulunut vuotta tuhat kaksisataa kuuskymmentä ja kuus siit' asti, koska tuo särkyi tie.

Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on, Ja runohelmes hälle koristus verraton.

Kun hän maassa makaa. Niin voitte hälle ruumispuheen pitää Ja hänet mahtisyineen haudata. AUFIDIUS. Vait! Senaattorit! SENAATTORI. Tervetullut kotiin! AUFIDIUS. Sit' en ma ansainnut. Mut, hyvät herrat, Mun kirjeen' oletteko lukeneet te Ja tarkkaan. SENAATTORI. Olemme. 1 SENAATTORI. Ja haikeudella. Tät' edelliset rikoksensa vois hän Sovittaa helpolla; mut kun hän päättää.

Päivän Sana

tinttalaan

Muut Etsivät