United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla: Maaks sorretun Karthagon eessäin nään. Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas=alla, Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään. Vaan kunnias sen vaatii, Rooma, sinä Tuon tehtäväksi määräsit, ja minä Mies roomalainen olen. Huoli pois! Ei kuollut Curtius, kun maahan syöksi, Ei Mucius, kuin murhan otti työksi. Tät' enkö työtä minä kestää vois!»
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
Kun minister' viestin ryöstää: Hän valhekirjeen lähettää, Totuuden jalkoihin syöstää. Näin kirjoittaa: "Nyt puolisos, Kuin konnan, synnytti lapsen; Mun työn' on täyttää tuomios, Sun tahtos teen, sitä käsken." Kuningas tät' ei uskonut, Vakuutta hän vaati tarkkaa: Minister', keinon huomannut, Heti väärät vannojat palkkaa.
SALADIN. Mutta laskun tekoon isäntä mukaan ota! Katsos, näin! Tät' et sä arvannut? SITTAH. En todellakaan. En, että noin sa kuningattarees väsynyt oisit. SALADIN. Kuningattareeni? SITTAH. Jo huomaan: tänään tuhat denaaria mun täytyy voittaa ropoja ei enää. SALADIN. Mitenkä? SITTAH. Kysy vielä! Kaikin keinoin hävitä tahdothan sa, tahallas. Mut etua en minä siitä saa.
Kauan mietti venäläinen tät' omituista luonnon ilmiötä, siks kunnes hän tästä tulevan runoilijan loi. Niin oli, ja täytyi olla niin! Olihan poikanen kyllin kyllä tenhovoimainen lauluttarien valitsemaksi lemmityksi päästäksensä! Kreivi päätti tehdä hänestä jotakin, hän ei voinut päästää Andréta. "Anna Andrén minua seurata Genuaan," sanoi hän Thorsenille.
Vaan mitä teet, se tee myös hetkessä, Alfonso palaa näet tän' iltana jo kaupunkiin, ja häntä ma seuraan. Siihen saakka hyvästi! Nyt, ystävä, me emme yhtä vedä: mun etuni ja sun täll' erää ei käy käsikkäin. Tät' aikaa tahdon käyttää, koen voittaa puolelleni Tasson. Joutuin! NELJ
Askeleeni, joutukatte Isän luokse! pieni sisko Pois on mennyt tähtein luokse, Miss' ei suotta kyynel juokse; Tät' ei uutta isä siellä Huviksensa tiedä vielä, Luulee ett' on nälissänsä, Kivuissansa sisko vielä. Miten mahtaa isä kulta Iloita kun kuulee multa, Ett' on sisko taivahassa Elämässä onnekkaassa! Kirkkotarha. Pelkäisinkö? Enhän; usein ennen tästä Astuskelin huoletonna.
Yön pitkän vaikka viihdyin vierelläs, en ollut, onneton, sun mielessäs, sa muita tuumit, mietit mietteitäs, et mua, suuri, tuhma sulhokulta! Kai muistit muinaisia? Lempeäs tät' uskotonta taikka uutta tulta, min kipinät jo kiehtoo sydäntäs, näin riistäin kaksin-olon onnen multa? Vain varmaa on: et ikipäivinäs saa rauhaa rakkauteni haaveilulta!
Sa tuskin tiedät hento ystävä, tät' älä säikähdä : sä ystäväsi nyt vankilassa tapaat. Ruhtinas mua niinkuin koulupoikaa kurittaa. En voi, en tahdo kanssaan kiistaa käydä. LEONORA. Sä näytät ylenmäärin kiihtyneeltä. TASSO. Niin heikoksi, niin lapseksiko luulet mun, että runnella vois tällainen tapaus minut? Se, mi tapahtui, niin syvään ei mua loukkaa, mutta se mua loukkaa, mitä merkitsee se mulle.
Hän sitten meille: »Kauemmas ei käydä tät' törmää voi, näät koko kuudes kaari pohjalla kuilun raunioina viruu. Mut eespäin jos on teillä mieli, käykää alista tietä, tämän luolan kautta, pian teille toinen paasipolku aukee. On eilen, tuntia viis tästä vielä, kulunut vuotta tuhat kaksisataa kuuskymmentä ja kuus siit' asti, koska tuo särkyi tie.