Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Se, jonka oli laaja maa, se veri Siit' ainoastaan kolme jalkaa peri. Oi, inhaa maailmaa! Tät' ei voi sietää; Se kohta puhkee, ja se tuskaa tietää. KUNINGAS JUHANA. Vihasta hehkuivat. Mua kaduttaa. Verelle vahvaa perustust' ei panna; Ei muiden kuolo elon varmuutt' anna. Noin synkän taivaan seestää myrsky yksin. Ann' tulla! Mik' on Ranskassa nyt suunta? SANANSAATTAJA. Ranskasta Englantiin.
SALISBURY. Saint Edmund's-Bury'n luona häntä kohtaan, Se turvallisint' on; syleillä täytyy Tät' ahtaan ajan lempitarjousta. PEMBROKE. Ken teille toi tuon kardinaalin kirjeen? SALISBURY. Melun'in kreivi, jalo Ranskan herra. Enemmän kertoi hän kuin tämä kirje, Dauphin'in suosiosta suullisesti. BIGOT. Me huomenaamull' yhdytään siis häneen. SALISBURY. Ei, oiti matkaan!
Kuustoista vuotta ummelleen tät' ennen Sylvester Saari nimipäivänään Sai lahjan puolisoltaan, joka mennen Pois, kiiruhti het' toiseen elämään. Tää lahja, lapsukainen, toden totta Ol' isän kallein aarre ainoinen; Ja hoidon huolekkaan sai pikku Lotta, Lapsesta nousi, sujui neitonen.
Se selviää, kuin myrskyn laattua Tuoll' ylähällä selvii tähden valo, Se loistaa, lämmittää, kuin taivaalta Maan kukkaa lämmittää syänpäivän palo; Ja senpä vuoks juur' meille työksi jää Viel' enemmän tät' tietoo selvittää.
MARSALKKA. Se kuoleman on rangaistuksen oma, Ken rohkee koskettaa tät' aituusta, Pait marsalkka ja tämän jalon toimen Valitut valvojat.
ARVIRAGUS. He tähän meiltä jäivät. Hänestä veli selviää, ma toivon. Sanovat julmaks häntä. BELARIUS. Tuskin vielä Hän miehenäkään kauhua ja vaaraa Voi älytä; vaikk' älyn puute usein On syynä pelkoon. Katso veljeäsi! GUIDERIUS. Se Cloten oli hupsu, kukkaro Rahasta tyhjä. Herkuleskaan hänelt' Ei puhkais aivoja, kun niit' ei ole. Jos tät' en tehnyt ois, niin näin se narri Mun päätäni nyt kantais.
Ma kuuluin lampaisiin tuon karjan pyhän, Dominikus jot' ohjaa tiellä sillä, mi hyvin höystää, jos ei joudu harhaan. Tää lähin oikealla mulle veli ja mestar' oli, Kölnin Albert; minä taas itse Tomas oon Aquinolainen. Jos muutkin tahdot tulla tuntemahan, sanaini mukaan siirtyköön sun silmäs tät' autuasta piiriämme pitkin.
Pitkää partaansa siveltää, Puistavi päätä ja hasta, »Ei, tät' en voi minä selvittää, Tuopa se pulma on vasta.» Kuin tapa häll' on, heittää hän Moiset miettehet mielestään, Toimihins', askariinsa Käypi ja ammattiinsa.
On aina vakaa mieles, aistis varma ja sanas suora; aina suuruuteen sä kiinnyt, niinkuin itses, tunnet sen. PRINSESSA. Tät' älä imarrusta suurinta jalohon pue vaippaan ystävyyden! LEONORA. Vain ystävyys voi oikein ymmärtää ja tuntea sun arvos kokonaan.
ANTTI. Elääkö Niilo taikka kuollut lie, Sen tietää yksin ylitaivahat. Se tieto Suomeen ehtinyt on vaan, Ett' urhot, jotka kärsii haavojaan Kuljettaa laiva maansa rannikolle Ja toiset terveet rautakourineen Taas raajarikkoin kohlut palkitsee Ja minä. Ottaa vanhan miekan vaarnalta ja sitoo vyöllensä; sovittaa metsästyskivääriä olalleen. ELMA. Ah, en jaksa kuunnella Tät' ahdistavaa epätietoa. Menee.
Päivän Sana
Muut Etsivät