United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks' lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: "Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!"
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: »Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!»
Vaan koska herätti Herra Tämän sankarin syämmen, Josta silloin saarnattihin; Tämä saatti saarnoillansa Ristikunnat rikkahiksi, Antoi raamatut avata, Laittoi lapsillen osansa, Kirjat kaunihit kätehen, Joihin kuitenkin käsitti Kaikki ankarat asiat.
Intokin Nuoruudessa riehuu, reuhaa, Vaarat ympäriltään peuhaa: Kohouu, Kirkastuu. Liesi tyyntyy, talttuu; Perhe ympärille käy, Rauha vaan on, tuult' ei näy. Näin ne raivomielet malttuu; Miehuus seuraa nuoruutta, Järjen johto hurjuutta; Näin kuin takka perheellen Vanhemmat on lapsillen: Valo, lämpö virvoittava, Karkoittava Järjen taudin tyhmyyden, Syämen kolkon kylmyyden.
He nyppii hänen turkkiaan, Hän silloin kättä nuolee vaan; Sit' armahda, ken ilkeissään Käy mökkiin pyrkimään. Ja jos ties' Musti, että ken On ollut paha lapsillen, Hän kursaamatta niskahan Käy häijyn veitikan. Mut äiti park' on lohduton, Kun itse leivän puutteess' on Ja näkee Mustin näljissään Vanhoilla päivillään.
Hän saa kyllä istua vankilan muurein sisällä kärsimässä rangaistusta vaimolleen ja lapsillen tekemästä vääryydestään.
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
He nyppii hänen turkkiaan, Hän silloin kättä nuolee vaan; Sit' armahda, ken ilkeissään Käy mökkiin pyrkimään. Ja jos ties Musti, että ken On ollut paha lapsillen, Hän kursaamatta niskahan Käy häijyn veitikan. Mut äiti park' on lohduton, Kun itse leivän puutteess' on Ja näkee Mustin näljissään Vanhoilla päivillään.
Vaan hautakumpu kuiskaa: elämänne Valoksi loistakohon synnyinmaan. Komeat on Karavankivuoret, Juliset on alpit uljahat. Ne ne Veldesjärven laaksomaalta Myrskyn tuhotöitä torjuvat. Paljon aurinko suo paistettansa Soman Veldeslaakson lapsillen, Kansaa pulskeata kasvatellen, Hedelmiä maasta kansallen.