United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jälkeen keihäineen Diomedes riensi ja huusi: "Taaskin surmasi, koira, sa vältit; vaan liki liikkui totta jo turmio; taas sua autti Apollo, jot' aina kai anot turvakses, kun keskeen käyt asemelskeen. Vaan sinut kohtaan vielä, ja tullut on loppusi silloin, sill' avun-antaja mullakin lie joku taivahisista. Mutta nyt muitten kimppuun käyn, kenen vain minä kohtaan."
III. Tunteita ja kuvia: Lasna ja nyt Oksalla istui laululintu Lapsen leikkiessä hiilosilla Eräs toukokuun tunnelma Miks' et sä, Luoja ? Merimiehen vaimo lapselleen On se mullakin venonen Luoja, suojaa purttani mun!
Kuvernööri haukkuu silmät täyteen, että niin ja niin paljon olette jo saaneet, auttakaa itseänne, ei täältä enää riitä mitään... Ketä tässä sitten kuuntelee? En suinkaan minä niitä omaksi hyväkseni säästä. Ja on sitä mullakin sydäntä ollut, olen minäkin itkenyt köyhäin surkeutta, mutta itku ei tässä auta, tässä täytyy tehdä jotain.
NATHAN. Tosiaan, kaunis nimi! Mutta suo, sulttaani, ennenkuin mä mielen' avaan kokonaan sulle, pieni tarina mun kertoa! SALADIN. Miks' ei! Ain ilolla oon tarinoita, hyvin kerrottuja ma kuunnellut. NATHAN. Niin, hyvin kerrottuja, kunp' ois se taito mullakin! SALADIN. Taas, taas niin kainon ylpeä! Ei, kerro, kerro!
Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen, nyt pyydän mä, koito, sun vaikenemaan: mun kanteloraukka ei riemua siedä, se kansani kanssa nyt itkee vaan. Myös tummain silmies tulten säihkyt, ne näin minä kyllä, mun impyein, ja rintaan mullakin leimahti liekki, sun toivoni morsiameksi jo tein.
Vaan sinut kohtaan vielä, ja tullut on loppusi silloin, sill' avun antaja mullakin lie joku taivahisista. Mutta nyt muitten kimppuun käyn, kenen vain minä kohtaan."
Vaan sanon seikan sen minä sulle, ja paina se mielees: konsa jos kaataa kaupunk' ois iso mullakin into, moinen, jonk' asujoita sa suosit, suojelet, silloin estelemään älä käy vihakättäni, vaan jätä rauhaan, sillä mä myönnyin myös, vaikk' ei sydän ois sitä suonut.
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Hei, eespäin ratsuni vaahtoinen vaan! Mitä siitä, jos nauravi Pansa! Ei tallirenkejä milloinkaan runo kantanut satulassansa. Oli mullakin pienet murheeni, mut minulle niiss' oli kyllä, vaikk' ohitse kulkenut toinen ois ja ne kuitannut hymyilyllä. Oli mullakin pieni onneni, mut minusta oli se suuri, ja luulenpa, siks oli suuri se, kun se mun oli onneni juuri.
Mullakin jo loppui puhehalu, tuumasin maksaa ja lähteä, vaan en malttanut kumminkaan vielä olla kerran koskettelematta kautta rantainkaan äskeistä puheainetta: Milloin teillä on aikomus viettää häänne? Häätkö ... niin, vihitytämme kai jo syyskuussa itsemme. Mitäpä siinä todellakaan vitkastelee, kun kerran on tilaisuudessa perustamaan kodin ja kaikki on selvillä.