United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin on annettu, kun on tarjottu», ja emännälle puhumaan: »Mitä enemmän elää, sitä useamman kärpäsen näkee: tässä on seppä, joka ei huoli viinasta, vaikka ikeniin hieroisi.» »Jotain sitä näkee», sanoi emäntä laitellessaan ruokia. »Toista on kuin Romppaisen kanssa. Viime kevännäkin aivan silmisikona viikkokauden oli, ja kun ei enää annettu, niin siitä nokka norpahti.
Mutta lääkäri tutki ulostukset ja siellä oli myrkkypaperia; niin vaimo pantiin linnaan, sillä entiset ja nykyiset synnit tulivat ilmi. »Sellaista on akkaväki!» sanoi isä lopuksi. Mutta äidillä oli samassa kahvi valmiina; hän kaatoi sitä kuppiin ja vei pöytään. »Vai kärpäsen myrkyllä», sanoi äiti. »Niinpä niin», toisti isä. »Että niinkuin, mitä se kärpäsen myrkky on?»
Ja sitten pienen syötetyn koukun tai kiiltelevän kärpäsen hiipivä heittäminen, jännitetty odotus, siiman sähköiset tempoilut, maalle nostamisen jännitys ja riemastus ja täplikkään, hopealle ja punalle hohtavan saalin kauneus olivinkarvaisella sammalpatjalla! Hänen päähänsä tuskin juolahtikaan, että nämä suvantojen kalat olivat hengittäviä ja tuntevia olentoja.
Näillä seuduilla tavataan erittäin merkillinen pieni kärpäsen kokoinen elävä, jota nimitetään tsetse. Tämä hyönteinen on Etelä- ja Keski-Afrikassa sangen suurena rasituksena, sillä jos se kerrankin puree raavas-eläintä, hevoista tahi koiraa, kuolee purtu eläin auttamattomasti, usein aivan heti, mutta joskus pitemmän ajan, tavallisesti kymmenen päivän kuluttua.
Minä katselin paperia, jossa oli keskellä kärpäsen kuva; luin sanat: »Kärpäspaperia», käänsin paperin kauniisti laskoksille ja kätkin sen rievun sisään lakkariini. Sitte aloin hoidella lapsia, jotka hiljaa kätkyessä kitisivät. Laihtuneet he olivat molemmat. Heikki oli kalpea kuin kuolema ja Mantan kasvot olivat ryyhelmässä. Pirtti oli lämmin ja minua alkoi kovin raukasta.
Eikä niissä verkoissa pörise nyt edes kärpästä... Kylmyys lopetti taistelun mustan hämähäkin ja kärpäsen välillä ... taistelun, jossa iso ja väkevä syö huonompansa ... imee sen verta. Kummallista! Eikö Luontokaan, joka on niin kaunis ... kesällä, auringonpaisteessa ... eikö Luontokaan ole viaton? Uskovaiset sanovat, että ihmisen synti on luonnon turmellut... Pappien uskottelua!
"Katso!" huudahti Petronius, riistäen togan Vinitiuksen silmien edestä. Vinitius kokosi voimansa, kurotti eteenpäin kalmankalpeat kasvonsa ja rupesi lasittunein, tajuttomin silmin katselemaan arenalle. Yleisö ei uskaltanut edes hengittää. Amfiteatterissa olisi saattanut kuulla kärpäsen surinan. Ihmiset eivät olleet uskoa omia silmiään.
Joka kerta kun kärpänen tuli takaisin, syntyi kova nauru, ja kun ukko suutuksissaan kärpäsen kosketuksesta mutisi: "Sekös on hiton itsepäinen!", niin Jeanne ja varakreivi melkein itkivät naurusta, vääntelivät itseään ja olivat tukehtua painaessaan suuliinaa suulleen, etteivät oikein huutaisi. Kun kahvi oli juotu, sanoi Jeanne: Emmekö menisi hiukan kävelemään.
Kesäkuun kuudentena Robert pyydysti kärpäsen, joka surisi hänen päänsä ympärillä, ja Hannu löysi koteron, josta kirjava perhonen lensi ulos. Riekkoja ja vikloja leijaili laivan ympärillä; oli päivänpaistetta ja linnunlaulua; oli iloa ja riemua. Nyt olisi esteettömästi saatettu lähteä paluumatkalle, mutta sitä luonnollisesti kukaan ei ajatellutkaan.
Koettelin taskuani. Kärpäsen myrkky oli tallella. Muutamia päiviä aijoin vielä elää, mutta sitte... Syysmarkkinain aika oli tullut. Jo kauan edeltäpäin oli emäntä sanonut silloin menevänsä markkinoille ja olevansa koko päivän poissa. Samalla retkellä lupasi hän myöskin poiketa lääkärissä puhumassa sairaista lapsistaan. Heikki olikin nyt jonkun verran parempi.