United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ethän sinä niiden muutamain pennien vaivainen ole? En suinkaan, mutta... Jaakko Jaakonpojan täytyi nyt lähteä, ettei jäisi kovin kauas toisista. Tuletko? kysyi huutaen Mikonperä. Saa nyt nähdä, vastasi Jaakko Jaakonpoika. Mutta hän tunsi jo itsessään heränneen valtaavan uteliaisuuden.
Jaakko Jaakonpoika laski taas kätensä velkakirjan päälle estäen toista sitä saamasta. Tuota, se on vanha velkakirja, eiköhän vain ole yhdenkolmatta vuoden vanha. Sun isäs sen on tehnyt isä vainajalle. Niin on taitanut. Ristataan se vain ja kirjoitetaan siihen kaikki kuitatuksi. Saamari, minä olisin sen pitänyt mielelläni isävainajan muistona. En mä sitä sulta enää ikänä tahdo, joka maksettu on.
Jaakko Jaakonpoika vavahtaa. Tunnelmissa on tapahtunut jonkunlainen häiriö. Kokoo papereita takaisin isävainajan vanhaan lompakkoon ja sulkee piirongin. Emäntä kutsuu syömään. Kaisun ääni kuuluu pihasta, kun hän avonaisen ikkunan kautta juttelee sieltä jotain äidilleen. Vahvasti heräävällä uteliaisuudella alkoi Pihlajaniemen entinen isäntä tutustua uuteen ympäristöönsä.
Mitä sinä tyhjää kehut, ovat ne laihoja, ja minä annan niille tästä päivästä lähtien enemmän suurusta. Oikein hävettää, kun vieras ihminen joskus navettaan sattuu. Jaakko Jaakonpoika ei nyt tehnyt kohta vastaväitettä. Hän kiinnitti tarkkaavan katseensa Taulikeeheen, otti piipun oikein pois suustaan ja koetteli kädellään vielä varmuudeksi lehmän kuvetta.
Mutta tässäkin oli aina edessä se vanha juttu, että yksi sanoi sitä, toinen tätä, eikä Jaakko Jaakonpoika pitänyt oikein mukavina juuri kenenkään puheita. Naapuriston mökkiläiset olivat melkein kaikki sosialisteja. Siivoja ihmisiä muuten, eikä Jaakko Jaakonpoika saattanut ymmärtää miten se oli mahdollista, että he olivat sosialisteja melkein kaikki.
Eihän ne enää kotona pysy tähän aikaan, eivätkä maatöihin... Niin, ja se Jaanu on myynyt talonsa. Myynyt talonsa? Kelle? Mikä lie ollut, joku vieras. Mutta nyt ei Jaakko Jaakonpoika enää udellut. Kiireesti kooten kapineensa lähti hän ulos sanoen menevänsä katsomaan. Siitä lähtein, kun Heinosen tuvassa tapahtui yöllinen keskustelu, oli Martin aivoissa kiehunut uusia ajatuksia.
Emäntä nauroi niin että lihava ruumis nytkyi. Minä en vie sua vaaliin! julisti mies ja lähti tuvan perälle. Pääsen minä itsekin, kiusasi vaimo. Jaakko Jaakonpoika istuutui uudestaan pöytäpenkille ja tuijotti hetkisen yhteen kohti lattialla. Virkkoi pyytävällä sävyllä:
Rupesi aika käymään niin pitkäksi siinä aina jouten, että... No mitä se täälläpäin nyt? Miitä... Mikonperä luimisteli sivuilleen: Autoin tuolla tuon lehmää kun ei se kulkenut, lempo, ollenkaan, ja kaaduin rapakkoon. Ne taisivat luulla että mä oon juovuksis, vaikk' en oo täärännyt kuin kolme pulloa. Jaakko Jaakonpoika ajatteli että hänelle olis kolme pulloa jo aivan makuukuorma.
Jaakko Jaakonpoika istui uuden majansa rappusilla ja poltti tutulla hopeahelapiipullaan, katseli silmät sirrillään alas kylään ja kasvot loistivat. Pihlajaniemen myynnistä oli kulunut toista vuotta. Oli kaunis kevätkesän aamu. Aurinko kimalteli niin somasti kirkon keskikuvussa ja kellotapulin ruuduissa.
Isäntä, Jaakko Jaakonpoika, tuli ulkoa, kävi suoraan hyllykaapille etsiäkseen jotain suuhunsa. Emäntä raotti silmiään ja virkkoi unisella äänellä: Ota pannusta. Viivyin niin kauan, alkoi mies selittää kun tuli savikupin kanssa pannun luo. Saitko lupaan? Niin, sitä suutaria? Lupasihan se, mutta... Eikö luvannut tällä viikolla? kysyi Hermanni hieman korotetulla äänellä ja katsoi isäänsä yli kirjan.