Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vähän ajan kuluttua äänsi vaimo: Jos ne tulevat ... meille? Pitää kysyä, jos... Mitä? Jos niin kuin talonpuuhiin tässä... Jaakko Jaakonpoika veteli jo raskaita, syviä henkäyksiä, kun emäntä vielä tuntui valvovan täydessä tajussaan. Nukutko sinä? Häh? Arvelin vain, että sinähän voisit joskus kysyä patruunalta Pihlajanientä? Niin kuin piloillaniko? Vaikka. Vähänajan kuluttua molemmat nukkuivat.
Ja näistä nyt oli Jaakko Jaakonpoika kuullut kerrottavan, että ne olivat asuneet siellä palstallaan eräässä luhtaladossa jo koko kesän. Vaimo teki päivät maatöitä, ja lapsi oli pellonpientareilla.
Ne menevät kuin linnunpojat heti kun saavat siiventynkkiä, ja sinä jäät emännän kanssa kahden ja saat ruveta tappelemaan sosialisti-renkien ja piikain kanssa. En minä vain! Jaakko Jaakonpoika sytytti paperossin ja kokoili tottumattomia huuliaan sen ympärille. Suunnaten katseensa pitkin nenänvarttaan, kysäsi, ollen pelkkänä korvana: Paljoko sinun mielestäs meidän talosta pitäis saada?
Sitä hakiessaan Jaakko Jaakonpoika itsekseen haukkua nalkutteli poikiaan ja soimasi että ne ovat tulleet äitiinsä. Isäntä oli tuskin ehtinyt näistä vaivoista huoahtamaan pöytäpenkille, kun Kaisu, katsoen ikkunasta pihaan, huusi: Nyt tulee Bränforssi! Talonostelija, virkkoi siihen jatkoksi isäntä. Hänen kasvoilleen nousi omituinen, sisäänpäin kääntynyt hymy.
Ja se on niin imehellistä niiden, innostui Jaakko Jaakonpoika sanomaan ja otti piipun suustaan, niin imehellistä, että vaikka olis omaisuutensa kuinka perinyt tai itse koonnut, niin ne pitävät sitä aivan niin kuin varastettuna ja väärin saatuna! Se on vähä imehellistä se.
Jaakko Jaakonpoika tuijotti yhä jatkuva ihmetyksen ilme silmissä Kotimäen nuorta isäntää, joka hänen purkaukseensa sanoi vain: Niin se on. Mutta siitä lähtein tunsi Jaakko Jaakonpoika erityistä mieltymystä Kotimäen isäntää kohtaan. Usein muisti hän tämän keskustelun. Kertoi siitä aina kun jonkun kanssa puhe sattui hänen oloihinsa. »Suu omaa ja hampaat irvillänsä», sanoi Kotimäki.
Jaakko Jaakonpoika katsoi ikkunasta ja kertoi toisille: Martti katselee Bränforssia niin vihaisesti kuin varasta... Se on paljo rahaa, se. Bränfors astui tupaan. Jaakko Jaakonpoika Pihlajaniemi kävi jo puolivälissä kuuttakymmentä. Emäntä lippasi kintereillä paria vuotta jälempänä. Tällä matkalla oli mies käynyt laihankarahkaksi, vaimo lihonut ja pullistunut joka suunnalle.
Sielläkin Jaakko Jaakonpojan suu vetäysi autualliseen hymyyn, sillä kirjoihin oli kirjoitettu »Kaikki on maksettu.» Kaikki on maksettu! kertasi hän ääneen. Tulia tuikki läheisten talojen ikkunoista. Mutta tiellä ei kulkenut ketään muita kuin Jaakko Jaakonpoika, jonka hevonen taas höpläsi heinätukkoa tienohesta, siksi hetkeksi pysähtyen.
Jaakko Jaakonpoika oli päättänyt ateriansa, nuoli lusikan, pani sen pöytälaatikkoon ja siunasi ruokansa. Sillä välin oli tullut pimeä. Emäntä oli sytyttänyt tulta takkaan, josta isoon tupaan levisi hiukan hämärää valoa. Isäntä istui pöytäpenkillä jalat ristissä nojaten selkää pöytään ja tupakoi. Hermanni kyyhötti takkapielessä lukien. Isä käski talliin.
Jaakko Jaakonpoika vavahti, kun ajatuksiin meni yht'äkkiä: Pihlajaniemi. Hän pysähtyi tiellä ja suu täynnä lihamakkaraa virkkoi ääneen: Mitähän nyt tahtoisivat Pihlajaniemestä? Hän ei ollut koskaan ennen joutunut tätä asiaa *sillälailla* ajattelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät