Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Nyt kauppias kertoi miten siitä erään naapurin poika oli päässyt kauppapalvelijaksi kaupunkiin ja ruvennut kohta saamaan viidensadan markan palkkaa. Mutta silläpä oli onni! ihmetteli Jaakko Jaakonpoika. Tuonko Mikonperän Jaanun poika? Sen. Hänen rupesi tekemään mieli käydä Mikonperässä. He olivat sen isännän kanssa nuoruudentuttuja. Vai on sen Jaanunkin poika kauppapalvelijana, tuota.
Hänelle ei, muka, sanota, valitti Jaakko Jaakonpoika nololla, matalalla äänellä. Mutta hän oli lukenut metsän, otti vieras puheeksi pääasian. Siellä oli paljo vajamittaisia puita, huomattavan paljo lahoja, vähä kelvollisia. Mutta uittoväylä on hyvä. Sen vuoksi voi hän maksaa hyvästi. Kaksikymmentäkahdeksantuhatta viisisataa.
No se oli oikein oikeata puhetta, juuri tuolla tavalla se on, kehui emäntä. Aivan siinä saa olla niin kuin aidanraos, kun ollaan talon edes, ja jos talonsa myy niin sitte ihmiset vasta käsihinsä ottavat. Mepä tuon tiedämme, sanoi Jaakko Jaakonpoika, sorvaten tupakkaa piippuunsa. Ei täällä saa polttaa, huomautti emäntä. Ahah, sopiipa mennä pihalle.
Vaikka poika miten koetteli mielessään tyydytellä haamuna lähentelevän ukon rahanahneutta, aina isävainaja kuitenkin tuntui pitävän kiinni talosta, omastaan, Pihlajaniemestä, joka oli kulkenut suvussa monta, monta miespolvea, mutta jonka nyt tämä, Jaakko Jaakonpoika pani menemään.
Jaakko Jaakonpoika oli sen havainnut ja piti sitä pahana. Vaikkakin hän kovin paljo piti vaimostaan, eivätkä he juuri vihoissaan koskaan riidelleet, oli Jaakko Jaakonpoika elämänsä varrella kuitenkin havainnut vaimossaan ikäviä puutteitakin, jotka Jumalan olisi kyllä sopinut lapsissa korjata.
Isäntä hääti muuttamaan huoneensa pois. Mutta silloin osui Jaakko Jaakonpoika ostajaksi ja huoneet saivat mielellään jäädä paikoilleen. Jaakko Jaakonpoika sai torpan maatkin isännältä vuokrata. Hätäkö sellaista torpparia on pitää! kehui isäntä, lihava nuorehko mies. Kuinka niin? kyseli Jaakko Jaakonpoika naurussasuin, arvaten isännän tarkoituksen. Kuinka niinkö? Niin, että mitä isäntä meinaa?
Se meni aivan toiseen suuntaan kuin ne suunnitelmat, jotka isän sielussa olivat talven kuluessa kehittymistään kehittyneet. Jaakko Jaakonpoika oli pelännyt juuri Marttia, jos tämä alkaisi vastustaa talon myyntiä.
Ei mitään ... minä täs vain itsekseni... Nojasi muuripieleen, ummisti silmänsä ja antoi ajatusten vapaasti vaeltaa läpi hyvin kuluneen elämän. Maantieltä Pihlajaniemeen johtava tie oli aina tasainen ja hyvin hiekotettu. Sitä oli oikein ilo nähdä. Jaakko Jaakonpoika piti tietä kunnianasianaan. Se oli perintö isävainajalta, Jaakko Matinpojalta. Hän oli ollut aivan kuuluisa maantieosansa kunnostaja.
Emäntä! huusi Jaakko Jaakonpoika, kääntämättä päätään seteleistä. Onko emäntä hyvä ja tulee vähän tänne? puhui nuorempi mies tupaan. Emäntä tuli pyylevänä, hyväntahtoinen iloisuus loistaen kasvoilla. Mikä täällä nyt on hätänä? kysyi, pyyhkien käsiään esiliinaan. Hääh? Ei täällä nyt mikään. Mutta koeta sinä laskea nämä rahat. Kyllä minäkin ne jo ... mutta saat sinäkin koettaa.
«Tuli se kanssamme aamulla«, sanoi Eeva, joka turhaan oli Johannesta hakenut; «mutta mihin hän on kadonnut, en minä ymmärrä«. «Johannes Jaakonpoika Metsämaa!« huusi kirkkoherra. Ei vastausta. «Ellei se vaan ole sama poika, joka äsken vei raamattuni ja jota turhaan olen hakenut«, sanoi lukkari. «Kyösti-suutarin töllissä istuu poika ja lukee raamattua«, sanoi joku joukosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät