Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Pihlajaniemi siirtyi taas takaisin entisille omistajilleen melkein samasta hinnasta kuin aikoinaan myytiin. Mutta suurimmalla osalla erinomaisesta metsästä oli sahayhtiö lisännyt pääomiaan. He siirtyivät kohta takaisin entiseen kotiinsa. Jaakko Jaakonpoika tunsi rupeavansa elämään uudestaan. Hänen silmänsä saivat terävämmän ilmeen ja kirkkaamman loisteen. Jalka astui nopeammin, vartalo suoristui.
Vanha nuoruudentuttu puuhasi juuri hellan ääressä kahvinkeittopuuhissa itse, kun Jaakko Jaakonpoika tuli tupaan. Päivää, sanoi tulija. Kahvinkeittäjä otti paperossin suustansa ja nosti tikun, jolla oli kahvia seottanut, pois pannusta ja katsoi selkänsä taakse ovelle. Leveä hymy vieri lihaville, hyväntahtoisille, onnellisille kasvoille.
Sinä taisit saada hyvän hinnan metsästäs? kysyi Jaakko Jaakonpoika. Noo, tulihan siitä. Veloistas pääset ja jääkin? Noo, vähin. Näiden meidän metsien päälle ne hiovat kynsiänsä, mutta en minä vielä tiedä. Mikä pakko teidän oliskaan myödä. Eihän meillä pakkoa, enempää kuin sullakaan, enhän minäkään sua hätyyttänyt ole, vai olenko? Ei minua kukaan. Enkä minä ainakaan.
Jos niitä kovin ahtaalla pitää, niin livistävät ... Amerikkaan ja muuta. Meidänkö pojat? Meidän niinkuin muidenkin. Jaakko Jaakonpoika rupesi nauramaan. Oli mahdoton tajuta mitä hän naurullaan tarkoitti. Vaimo loi häneen olkansa yli pitkän, tuskastuneen katseen. Vai... alotti mies jotain sanoakseen.
Astuessaan portista pihaan, tuntui aivan kuin olisi käynyt asumattomaan erämaataloon, josta kaikki mikä elävää henkeä kantaa on paennut. Eräässä nurkassa keksii hänen silmänsä kaksi lasta, jotka siellä jatkavat kesäistä leikkiään. Sulettu porstuanovi avautuu ja se nainen näyttäytyy. Ka isäntäpä! Päivää. Päivää! Jaakko Jaakonpoika aprikoi, että mitä hän selittää tulonsa syyksi.
Seuraavana pyhänä kuultiin pitäjään kirkossa kummia: Jaakko Jaakonpoika Tinttala ja Maaria Maunontytär Mäkelä kuulutettiin ensi kerran avioliittoon! Eivätpä tahtoneet ihmiset korviaan uskoa tuon uutisen kuultuaan, ja osa kuulijoista väitti kivenkovaan, että se oli vaan harmillinen erehdys kirkkoherralta, eivätkä he tulleet isoon aikaan selville, miten tuon asian laita oikeastaan olisi.
Onpa siellä sievä ilma, lohdutti Heinonen ja jatkoi kysellen: Kuinka se teidän aikanne nyt kuluu? Siinähän se, sanoi Jaakko Jaakonpoika. Kuluu niin kuin kuluu, lisäsi emäntä. Heinonen havaitsi että kumpasenkin mieli meni alakuloiseksi. Hm, mumisi hän. Tässä on jo vähin Jaakko Jaakonpoika katsahti ympärilleen olisiko tarpeettomia korvia kuulemassa kaduttu, kun tuli myydyksi. Minä arvaan sen.
Vähitellen miesten kovat sanat harvenevat, katkeruus lakkaa purkautumasta, seuraa synkkä vaikeneminen. Tälle asteelle on ehditty, kun sisar tulee isää hakemaan kotiin. Kuka siellä? Se on se herra, Bränforssi, sanoo Kaisu. Jaakko Jaakonpoika heittää vielä pari kolme kouraa, laskee kylvinvakan maahan ja lähtee kesken kylvöään, sanomatta äestäjälle mitään ohjetta siltä varalta jos kylväjä viipyy.
Onko hänen poikansa ne sulle myynyt? Mitä sinä oikein toimitat? Hääh...? Aivan kuin olisi korvissa kuulunut isävainajan tuttu tupakkasyljen loiskaus. Kun emäntä vähän myöhemmin tuli kylästä, nukkui sairas ja puhui kuumehoureissaan silloin tällöin epäselviä sanoja. Parannuttuaan osti Jaakko Jaakonpoika hevosen. Mitä hän sillä tekisi, sitä ei hän oikein itsekään tietänyt.
Jaakko Jaakonpoika ei enää ollut tällaisiin töihin moniin vuosiin osaa ottanut. Mutta nyt oli lähtenyt itse hakemaan hakkuumiehiä ja samalla tarkastelemaan metsiä. Käveltyään ristiin rastiin kappaleen metsää, oli hänen aivan mahdotonta käsittää, miten niistä luultiin niin paljo tulevan puuta, että talosta kannatti sahan tarjota jo 28 tuhatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät