Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Nyt hän jalkaisin astuskeli takaisin kuin synninsortama ja katuva pyhiinvaeltaja, maailman hylkäämänä, rikkaudenilojen pettämänä, ikävöiden takaisin kotiin, ei tällä kertaa niinkään paljoa ajatellen taivasta kuin laimiinlyötyä, hylättyä sukukotia Pihlajanientä, missä muuan yksinpuolin lapsia laitteleva akka kuului nyt olevan koturina ja ainoana asukkaana...
Hän pohti kysymystä, olisko mahdollista saada isältä toinen puoli Pihlajanientä jo tänä keväänä? Jos isä suostuisi, mitä mahtaisi vaatia? Miten rupeaisi aluksi asumaan taloaan, miten järjestäisi? Hän näet ajatteli vahvasti samalla käydä naimisiin Mäkipihlajan Liisan kanssa. Mutta Liisasta ei ollut näissä asioissa paljon neuvonantajaa.
Ainoa, joka siihen aikaan kiusasi oli isävainajan muisto. Jaakko Jaakonpoika ei koskaan voinut saada varmuutta siitä, olisko Jaakko Matinpoika ikinä suostunut myymään Pihlajanientä. Hänestä aina vain tuntui siltä, ettei äijä olisi siihen suostunut.
Tunnelma oli niin elähyttävä, että hän kesken hiljaisuuden, emännän juuri riisuutuessa virkkoi: Se Jaanu kosi Pihlajanientä meille. Emäntä pysähtyi uteliaana: Kuinka Jaanu sitä? Sanoi vain, eikö lie kuullut kaupattavan. Nyt metsätönnä? Kyllä siinä kuuluu vielä polttopuuta ja sellaista olevan. Ja mitä se sellaisena nyt maksaa? Ei Jaanukaan, enkä minäkään ole kysynyt. Oltiin vähänaikaa vaiti.
Vähän ajan kuluttua äänsi vaimo: Jos ne tulevat ... meille? Pitää kysyä, jos... Mitä? Jos niin kuin talonpuuhiin tässä... Jaakko Jaakonpoika veteli jo raskaita, syviä henkäyksiä, kun emäntä vielä tuntui valvovan täydessä tajussaan. Nukutko sinä? Häh? Arvelin vain, että sinähän voisit joskus kysyä patruunalta Pihlajanientä? Niin kuin piloillaniko? Vaikka. Vähänajan kuluttua molemmat nukkuivat.
Häntä kalvoi kaksi pelkoa rinnan. Toinen oli kysymys siitä, myykö sahayhtiö Pihlajaniemen ja millä hinnalla? Toinen: mahtaisiko Martti tulla isän kanssa vielä asumaan Pihlajanientä? Kaiken tämän rinnalla hän tunsi jäsentensä kankeuden ja edistyvän kyvyttömyyden, sekä Pihlajaniemen rappeutuneen tilan. Hän ei saisi aikaan enää yksin mitään, jos ei Martti halua tulla apuun.
Taavetti tuli rakennukseltaan, kun vaimo kaasi puuron vatiin, ja he siirtyivät latoon illastamaan. Pihlajanientä pyydettiin sisään latoon, mutta hän istui vain kynnykselle juttelemaan kun isäntäväki söi. Hän oli niin kummasti mieltynyt tähän kaikkeen, ettei oikein tiennyt mitä sanoa. Ja kun ei näillä ihmisillä ollut mitään kädestä lähtevää, muuta kuin se, minkä Taavetti päivin ansaitsi sahasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät