United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sovelias aika tuli, meni lautamies hänen tykönsä ja esitteli hänelle asiansa. "Paljonko te tarvitsisitte?" kysyi kauppamies. "Puolitoista tuhatta ruplaa, tuon joutavan pienen summan vaan", sanoi lautamies punastellen. "Onpa tuossa sentään summaa, eipä summa ole mielestäni perin joutava, mutta tahdonpa miettiä asiaa; onko teillä velkakirja?" sanoi kauppamies.
NIMISMIES. Terve, terve! Purimoonko se Ojalan velkakirja onkin? GR
Vaikka isäntä ja emäntä kahvipöydässä osaaottavasti päivittelivät, näkyi kasvoissa kuitenkin salainen tieto ja usko, että velkakirja ei ole ollut kokonaan väärennetty. Tuomas oli melkein äänetönnä kuunnellut muiden keskustelua, mutta lopuksi sanoi hymyssäsuin: Tämänpäiväisessä näkemisessä oli minusta merkillisintä se, että näin kahden miehen lentävän.
Minulla ei ole mitään velkaa Lättenperille. Se velkakirja on väärennetty, tuulesta tehty, jolla minulta ryöstettiin omaisuus. Vai väärennetty, tuulesta tehty! sanoi tuomari purevan ivallisesti. Se on väärennetty, minulla ei ole sitä asiaa Lättenperille, sitä vähemmän tälle Jörkvistille. Anastitkos sinä ne rahat ja vaatteet, joista kantaja kertoi? sanoi tuomari, äänessä puolihumalaisen iva.
Mikä velkakirja sillä on, vieläkö sillä on Mäkelän hinta maksamatta? kysyin. On kai sitä sitäkin ja sitäpaitsi sillä on lankojensa ja vaimonsa kanssa yhteinen, lähes kymmenen tuhannen kirja, jota Mikko ei ole uhannut maksaa. Sillä haetaan kuvernööristä panttausvälipäätös. Siihen hakemukseen täytyy liittää takaus, ja sitä ne herrat nyt siellä valmistavat.
Kova oli velkakirja, sillä velan ottajana oli allekirjoittanut koko maakunnassa kuuluisaksi tullut ja rikas Kanniaisen lautamies ja takuumiehinä oli varakkaaksi tunnettu, toisessa kaupungissa asuva sorvari, ja sen likitienoolla oleva mahdottoman rikas provasti.
Sitä mahdollisuutta minäkin tässä mielessäni haimentelen, mutta juolahti mieleeni toinenkin mahdollisuus ja päätin teiltä kysyä, kuinka kauan te olette olleet naimisissa. Seitsemän vuotta, vähän päälle, sanoi Mikko. Tulevana syksynä Topiaksen päivänä täyttyy kahdeksan vuotta, sanoi Auno varmalla painolla. Mutta miksi sitä kysytte? Tämä velkakirja on lähes seitsemän vuotta vanha.
TUOVILA. Vai ei koske vain. Katsokaa, tuossa on velkakirja täydessä laillisessa kunnossa. Minäkö olisin 10,000 markkaa velkaa! Ei ole totta! TUOVILA. Vai niin! Te ette tunnusta koko velkaa, ettekä siis hyvillänne aio sitä maksaa. Hyvä! Kyllä minä voin teitä siihen pakoittaa. Minä varoitan teitä vielä kerran. Tietäkää, että minä en tyydy vähiin kulunkeihin. Tänään lähtee laiva kohta Hampuriin.
Vielä korkeammalta kuin puusta, sanoi Mikko. Jo menee yli minun ymmärrykseni, miten tuo hanke voi toteutua, että sillä velkakirjalla nyt aivan suorastaan riistetään koko elämisemme, kun velkakirja on väärennetty. Väärennettykö velkakirja? huudahti Leena. Väärennettypä hyvinkin. Nuo äidin veljet, sen tulen uhrit, ovat antaneet velkakirjan ja kirjoittaneet, kirotut sielut, meidänkin nimemme.
Jollen sillä pääse, on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla! VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin teille niin paljon velkaa? TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet? VAINIKKA. Sitä en usko. TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.