United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !


Toinen taas oli vielä nuori, noin kolmen kymmenen vuotinen, ympyriäisillä, lihavilla kasvoilla; joka taholle pystyyn seisova tukkansa ei ollut juuri punainen eikä keltainenkaan, vaan näytti kummallisesti sukua olevan molemmille. Silmänsä olivat harmaat ja nalteat; jos jotakin rupesi katselemaan, olivat kuin siihen kiini noidutut. Ruumiiltansa oli hän aivan lyhy, paksu ja tukeva.

Pian kuitenkin itseni-suojelemisen vaisto pääsi vallalle ja antoi minulle voimaa pelastamaan henkeni niinkauvan kuin vielä oli aikaa. Minä nousin hiljaa ja varovasti vuoteelta ja pukeuduin äkkiä päällysvaatteihini. Kynttilä oli palanut loppuun ja sammui. Minä istuin nojatuoliin vuoteen vieressä ja katselin kuinka katto laskeui. Silmäni olivat todella kuin noidutut siihen.

EEVA. Minä annan hänen peijakkaan haltuun. (Polkee kiivaasti jalkojansa permantoon.) En huoli hänestä, en huoli, en huoli; en en! Eikö korvaläpenne kuule, te noidutut miehet? (

Toisinaan vahtaa sitä hirmuiset pedot eli hurjat lohikäärmeet; välistä noidutut Maurilaiset, jotka istuvat sen vierellä, sota-asussa ja paljastettu miekka kädessä, mutta liikkumattomina kuin kuvapatsaat, ja jotka useiden sukupolvien ajan ovat sen luona unetonta yötä pitäneet.

»Ne ovat poissa, siinä olet vallan oikeassa», sanoi Witt. Juhanikin kurkisti vankkureihin ja totesi, että eväskorit olivat poissa. Hän katseli tyhmistyneenä paikkaa, missä ne olivat olleet. »Siunaa ja varjelehuusi Swart, joka kurkisteli joka haaralle. »Olemmeko me todellakin kaikki noidutut? Vai olemmeko tulleet hulluiksi? Mutta katsokaas, tuollahan ne riippuvat puussa.

Olipa sekin ihmeellistä, että kaksi suurta kiveä, jotka vainiolle ilmausivat kun lehmät katosivat, kohta katosi kun kirkonkellon ääni oli kolmasti kuulunut; mutta ihan samassa olivatkin lehmät vainiolla nähtävät. Lehmät olivat tietysti olleet noidutut ja samaten oli nyt nuoren patronin laita.

Bergit pyyhki pois kyyneleen ja nosti välistä esiliinan silmillensä juostessaan kotiapäin, ja hänellä oli itku kurkussa kun hän tuli tupaan. "Noo?" kysyi Arne hitaasti, kun ovessa kuljettiin. "En ole nähnyt mokomia ihmisiä", sanoi Bergit; "en saanut ketään menemään, vaikka lupasin heille sekä sitä että tätä; he olivat niinkuin noidutut, niin pian kuin mainitsin vuorenloukon".

Vaikka vastenmielistä, seuras Olga kuitenkin hänen viittaustaan, mutt' astuttuansa sisään, hän kääntyi kauhistuneena takaisin. Teltti oli tapö täynnä lappalaisia, joista muutamat hyppelivät valkean ympäri, toiset loikuivat maassa, vääntelehtivät ja suonenvedon tapaisesti tempoivat itsiänsä, ikään kuin olisivat noidutut olleet. Hurjamielinen ulvonta kaikui hänen ympärillään.

Hän oli siksi viisas, että hän käsitti niiden tärkeyden, mutta koko terävyydessään ei hän osannut vastata Vinitiuksen kysymyksiin, ja vihdoin hän, kauan aikaa vaiettuaan, virkkoi: "Tässä on käytetty noituutta." "Niin minäkin olen päätellyt," sanoi Vinitius. "Monesti olen ajatellut, että sekä minä että Lygia olemme noidutut."

"Ne ovat poissa", sanoi Juhani. "Herranen aika!" sanoi ukko Swart, joka sillä välin oli kurkistanut joka haaralle, "olemmeko me todellakin kaikki noidutut! Tuollahan ne riippuvat puussa!" Kaikki katsahtivat ylös puuhun. Ja siellä ne todellakin riippuivat. "Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän!" luki Swart. "Ne ovat kaikki tallella!"