United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä kai asiat selviävät aikaa myöten", arveli Bergit. "Hyvä on, minä en ole se mies, joka väsyy pian, ja paljon voi yhdessä vuodessa tapahtua". "Hyvästi siis, Per". "Hyvästi ja voi hyvin huomenna". "
"Missä on Bergit?" kysyi Arne kolkosti, vaan ei katsellut häntä. "Hän arvattavasti istuu mehiläispesän tykönä", vastasi Kari, nostaen päätänsä. "Mitä hän siellä tekee?" "Arvattavasti hän itkee, raukka, sinä olet ollut liian ankara häntä kohtaan, Arne", lisäsi hän, "eihän tyttö voi siihen mitään, että vanhat ihmiset menettelevät hupsunlaisesti". Arne puri sormeensa.
Hän saa kyllä pitää meistä molemmista huolen, jos meistä koskaan on pariskunta tuleva. Mutta minun täytyy joutua ett'ei tule liian pimeä". "Niin, köysiä on kotona kartanossa". Per ei ollut hidas, eikä Bergit ollut hidas, ja hetken aikaa sen jälkeen sekä Arne että Per olivat matkalla vuorenloukolle; Arnen täytyi ensin tietä osoittaa.
Mutta istu nyt ja suo minun jutella sinun kanssas, on kauan aikaa sitten kuin toisiamme viimein tapasimme; luulen, että oli tanssiaisissa Lien'issä". "Niin, totta, siellä se oli; se oli hupainen ilta, Bergit, niin oli todellakin. Siellähän pappilan Per tappeli Olavin kanssa?" "Kyllä se siellä tapahtui". "Mitä sinä Per'istä pidät?"
Tie on pitkä ja jalat vanhat ja hyvä on saada välistä levätä". Ja lukkari huokasi ja pyyhki otsaansa. Siinä hän istui. Aika kului kulumistaan, lukkari jutteli sitä ja tätä ilmasta ja katseli yht' mittaa eikö Bergit jo tulisi. "Sinun täytyy viivytellä niin kauan kuin mahdollista", ajatteli hän ja otti samalla vähän maitoa. Aurinko nousi yhä korkeammalle taivahalla, vaan Bergit'iä ei kuulunut.
"Tahdonpa koettaa", sanoi Per, sysäsi takin hihan ylös ja katseli jäntevää käsivarttansa. "Jos sinä uskallat tulla!" huusi Bergit nauraen ja uhaten kädellään, "niin minä ajan sinut pois". "Sitä et voi", sanoi Per, otti hänen kätensä ja kätki sen omiin käsihinsä. "Mutta minä lukitsen oven". "Minä seison ulkopuolella". "Mutta minä menen lukkarin vaimoksi".
"Mitähän se olisi?" kysyi Bergit, hänen täytyi nauraa tahtomattansakin. "Jos saisin lukkarin menemään kosioretkelle huomenna, niin hän saisi kelpo löylytyksen". "Oletko mieltä vailla? Mitenkä se kävisi?"
Laulu oli häntä liikuttanut syvästi; hänestä oli ikäänkuin hän olisi tehnyt syntiä Herran edessä, eivätkä hänen ajatuksensa olleet siinä, missä niiden olisi pitänyt olla sunnuntaiaamuna, sillä hän ei voinut muuta ajatella, kuin Bergit'iä ja kuinka kaikki oli tapahtunut. Ei Bergit eikä hänen vanhempansa olleet tulleet kirkolle tänä päivänä, jotakin oli ollut esteenä.
Hän oli ensimmäisnä missä neuvoja tarvittiin ja ensimmäinen tyttöjen kanssa juttelemaan; sillä hyvä onni oli hänellä tyttöjen luona, sen Per kyllä tiesi. "Ei ole kun yksi semmoinen mies näillä tienoin", ajatteli Bergit, ovesta kurkistellessaan hänen jälkeensä. Nils Torgersen oli mahtava mies paikkakunnassaan. Hänellä oli kartano ja karjaa ja lisäksi rahoja kirstun pohjassa.
Mutta Arne pakoitti häntä tulemaan tupaan. "Sinun voi todellakin olla jano, tehtyäsi tuon työn", sanoi hän, ja otti Per'iä käsivarresta kiinni, ja tupaan hänen täytyi. "Lieneekö Bergit vielä täällä?" ajatteli Per, katsellen ympärilleen; mutta Bergit oli aikoja sitten mennyt karjakkomajalle. Per istuutui penkille. "Tässä on hyvä istua", arveli Per. Ja Per sai suuren vadillisen puuroa.