Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Hän tuli ja paljon silloin kuiskailtiin ja tuumailtiin heidän kesken. Bergit sanoi että jos hän ei saa Per'iä, niin ei hän huoli lukkarista eikä englantilaisesta; hän ei tahtonut semmoista villi-saksalaista. Per nauroi ja arveli että se oli erinomaisen hyvin sanottu Bergit'iltä. Jo rupesi hämärtämään. Bergit'in piti lähteä, mutta Per tahtoi häntä saattaa.
Kala ei syö päivänpaisteessa", sanoi Nils ja hieroi leukaansa; mutta hän seisoi, niinkuin kuumilla hiilillä, missä seisoi. "Parempi onni toiste", sanoi Bergit hymyillen, "ei kalastaminen varmaankaan ole niin helppoa, kuin luullaan".
"Oi, se on aika hulivili, hänestä ei suinkaan mitään tule", vastasi Bergit ja katsahti oveen päin oliko isänsä kuuntelemassa. "Ei ole luultava että hänestä mitään tulee", sanoi lukkari, hieroen polveansa, "semmoisista keltanokista ei ole huolimista, he lähtevät yhtä pian kuin tulevat". "Hys! älä puhu niin kovasti, voitaisiin kuulla ääntäsi", kuiskasi Bergit.
"Tahtoisin tahdotko seisoa hevonen minä tahtoisin kysyä sinulta jotakin, Arne", ja Per otti lakin päästään ja piteli sitä sormillaan, "tahtoisitko minua vävyksesi; sillä minä olen nyt kauan rakastanut Bergit'iä, ja hän" "Bergit on talollisen tytär", vastasi Arne ylpeästi, työntäen lapion maahan. "Se on tosi kyllä", vastasi Per ja löi säärtänsä lakilla.
"Kiitoksia tarjoomasta", sanoi lukkari katsellen ympärilleen joka haaralle. "Missähän Bergit lienee tänään, pitäisihän hänen pian tulla, tiedänmä". Signe toi samassa maitoa ja lukkari otti sen vastaan. "Kiitoksia hyvästä maidosta", sanoi hän ja pani maito-astian pöydälle. "Sinun pitää juoda pohjaan". "Kiitos, kiitos, odotetaan hieman; kai saan istua hetken aikaa luonasi?
"No niin, saan kaiketi olla kotona huomenna kuitenkin", sanoi Per ja päästi irti käden, "en minä sitä toden perästä tarkoittanutkaan". Sitten juttelivat yhtä ja toista. Mutta yks kaks Per hypähti seisomaan, naurahtaen kovasti, ja taputti reittänsä. "Mutta sinä sanoit jotakin. Jos minä voisin sen aikaansaada, Bergit, niin nauraisin niin että kuulisivat sen vuoren toiselle puolelle".
"Kyllä, kyllä!" kuului porstuasta, mutta nyt Bergit ei voinut pidättää nauruansa kauemmin; hän nauroi niin että vapisi, juoksi rajusti ulko-oven kautta pihan yli, suuren koivun juurelle mäellä. Siinä hän kaatui ja nauraa hohotti ehtimiseen. "Ei Per! Per! en ole kuullut niin naurettavaa ennen". "Mikä on?" kysyi Per, joka tuli koivun takaa ja heittäysi ruohikkoon. "Isä aikoo piestä sinua, Per!"
Bergit pyyhki pois kyyneleen ja nosti välistä esiliinan silmillensä juostessaan kotiapäin, ja hänellä oli itku kurkussa kun hän tuli tupaan. "Noo?" kysyi Arne hitaasti, kun ovessa kuljettiin. "En ole nähnyt mokomia ihmisiä", sanoi Bergit; "en saanut ketään menemään, vaikka lupasin heille sekä sitä että tätä; he olivat niinkuin noidutut, niin pian kuin mainitsin vuorenloukon".
Bergit oli tullut aikaisin alas karjakkomajasta muutamain astiain kanssa, jotka olivat korjattavat, ja illalla hänen piti mennä ylös jälleen; mutta kuultuansa ett'ei isänsä palajaisi ennenkuin myöhään, jäi hän rauhassa kotiin; sillä Kari oli niin järjestänyt, että Per sai syytä tulla Björnstad'iin myöhemmin päivällä. Eikä Per antanut kauan odottaa.
"Onko Gunnar kotona?" kysyi Bergit, pistäen päänsä ovesta sisään. "Kyllä, hän makaa vuoteella". Bergit meni vuoteen luo. "Gunnar! Gunnar!" kuiskasi hän ja pudisti häntä hiukan. "Niin!" vastasi Gunnar ja kääntyi toiselle kyljelle, hieroen silmiänsä. "Sinun täytyy nousta pystyyn niin pian kuin mahdollista". "No, mikä on hätänä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät