Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Bergit ei häntä paljon tuntenut myöskään, mutta arveli että hän tulisi tänä iltana sinne, jotta saisi hänen kanssansa jutella. Ei suinkaan lukkari tiedä kuka se on etevä ja korea mies hänen pitäisi olla, sanoi Bergit.
Vai sinä tulet näin myöhään illalla minun luokseni, Nils, se oli kohteliaasti tehty". Ja Bergit veti lukkaria ovesta sisään. "Niin, näetkös, Nils ei ole niin vanha ja kankea kuin näyttää kun hän kirkossa seisoo; kyllä hän sillä välin voi olla hupainenkin.
Per!" Hän kääntyi. Se oli Bergit. "No? tuletko sinä minua hakemaan? Mitä kaikki tämä merkitsee?" "Sen saat kuulla toisen kerran, nyt sinun pitää kohta seurata minua" "Pitääkö minun?" "Niin, näetkös, tuo kummallinen englantilainen on jäänyt vuorenloukkoon, ja sinä saat auttaa häntä alas jälleen". "Häntäkö tuota raitaista?
Eikä alkaakaan niin pani hän kielensä liikkeelle. Olavi töllisti häneen, rupesi kääntelemään lusikkaa puurossa, ja kun hän oli sitä neljännen kerran kääntänyt, lopetti Bergit. Silloin rupesi Olavi syömään jälleen. "Mutta Olavi, kun minä nyt rukoelen sinua niin hartaasti", sanoi Bergit tarttuen hänen käsivarteensa. "Ei, vaikka olisit itse kuningatar, en sitä tekisi".
"En tiedä asian laitaa, mutta varmaa on että isänsä on häntä yllyttänyt minua vastaan. Ennen Bergit oli niin hyvä ja lempeä, mutta viime kerran kun olin hänen luonansa, ei hän tahtonut tietää minusta mitään. Joku rikas mies on kaiketi puhunut hänen isällensä; nimeä Bergit ei maininnut, mutta arvattavasti käy niin että heistä tulee pariskunta.
"Minä odotan siksi kun hän on mennyt; kai Bergit nyt pian tulee", ajatteli Mr. Smith. "Ei hän suinkaan voi jäädä tänne aivan kauaksi, tiedän ma", ajatteli Nils Torgersen, "odotan siksi kun hän on mennyt". Ja molemmat odottivat. "Jotain minun täytynee sanoa", arveli lukkari, nousi ja raappasi jalallaan taaksepäin: "On rasittava ja vaivaloinen matka tänne ylös", sanoi hän.
Kari oli monta kertaa aikonut heittää pientä oksaa tuleen, mutta aikomus päättyi joka kerta siihen, että hän katsahti ovelle päin eikö Bergit jo tulisi. Hän ei voinut käsittää mihinkä tyttö oli jäänyt tänä iltana, ja kuitenkin hänen olisi pitänyt panna puuroa kiehumaan illalliseksi. Pitäisihän hänen viimeinkin tulla läävästä tupaan. Arne, Karin mies, oli tullut myöhään tupaan tänä iltana.
Per hyräili laulua itsekseen, katseli silloin tällöin lahden toiselle puolelle, jossa Arne Björnstad'in talo oli, hymyili itsekseen, lakaisi ja hyräili taas, Mieleensä muistui mitä hän ja Bergit eilen illalla olivat lukkarista puhuneet.
"En tiedä mitä uskoa". Ja molemmat nauroivat ja Per laski käsivartensa Bergit'in vartalon ympäri ja tahtoi häntä suudella, mutta Bergit pani kätensä eteen. Sitten katseli hän ympärilleen näkisikö heitä kukaan vaiko kuulisi, ja suuteli sitten Per'iä. "Mutta se on totta, en saanutkaan kuulla pieksemisestä", sanoi Per, nauroi ja heitti päätänsä taaksepäin niin että lakki lensi silmille.
"En tiedä muuta kuin että sinä saat koettaa vielä kerran, sinä Arne", sanoi Kari, katsoen mieheensä. "Minäkö? Ethän voine uskoa että kykenen siihen kaiken tämän vaivan jälkeen; mutta eikö ole läheisyydessä muita ihmisiä?" "Kenties siellä olisi" sanoi Kari epäillen. "Minä näin pappilan Per'in tiellä hetken aikaa sitten", sanoi Bergit hiljaa ja punastui samassa. "Onko se totta?
Päivän Sana
Muut Etsivät