United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rauha? Niin, kun talonpoika on ampunut viimeisen nuolensa ja susi vienyt läävästä hänen viimeisen lampaansa, niin on heilläkin rauha keskenään. Mutta on se vain merkillistä ystävyyttä! No, niin; oli miten oli.
"Susi ... susi ... susi vei Antin," sai piika parka viimein sanotuksi. Kovin kiljasi silloin naisväki Kivimäen pirtissä, mutta kamalin kaikista oli äiti paran parkahdus. Paavo vaaleni eikä osannut muuta sanoa kuin: "Jes'siunatkoon". Eeva jatkoi: "Minä näethän tulin läävästä ja olin juuri pönkittämässä ovea kiini ulkoa päin, kun näin Antin juoksevan porstuvasta pihalle.
Sillä kun hölväsin taas nuo pieksunvarret, niin ei tikahda vesi läpi.» »Onkin sillä Partasella pitkät kengänvarret!» myönsi Kaisa, ja Jussi Partanen ylpeili: »Ainahan sitä oikeassa talossa yhden miehen säärien suojuksiksi nahkaa riittää, vaikka hänellä olisi koipia kyynärittäin. Pannaan vain läävästä lehmiä lahtiin, niin kyllä kenkätarvetta on vaikka olisi suurempikin joukko kuluttajia.»
Kaikki. Se on oikein. Juhana. Nyt tanssitte te, kasakat, meille trippatkaa! Mischka. Aa, trippakkaa! Davai! Audotja. Kuka tuo poika on, joka pyysi riitaa heittämään. Mari. Se on eräs, niinkuin luullaan, isättömänä syntynyt, jo lapsena äidittä jäänyt nuorukainen, kasvatettu tässä talossa. Viisitoista vuotta takaperin löydettiin hän läävästämme. Audotja. Viisitoista vuotta sitten, läävästä!
Seuraavana aamuna oli Ihalaisen talossa touhua. Kymmenen suurta kuormaa oli valmiina. Toisissa olivat talon huonekalut, toisissa jyvät, voit ja muut. Niiden lisäksi oli joukko heinäkuormia. Lehmät olivat ajetut läävästä ja Lehvosen vaimo tyttärineen oli kutsuttu ajamaan niitä kuormaston perässä. Kanasen Maija Liisa ja Ihalaisen Anna Liisa ajoivat lampaita.
Kari oli monta kertaa aikonut heittää pientä oksaa tuleen, mutta aikomus päättyi joka kerta siihen, että hän katsahti ovelle päin eikö Bergit jo tulisi. Hän ei voinut käsittää mihinkä tyttö oli jäänyt tänä iltana, ja kuitenkin hänen olisi pitänyt panna puuroa kiehumaan illalliseksi. Pitäisihän hänen viimeinkin tulla läävästä tupaan. Arne, Karin mies, oli tullut myöhään tupaan tänä iltana.
Siitä Ilmarin emäntä, tuo takojan tarkka vaimo, lehmät läävästä lähetti, laski karjan laitumelle, pani paimenen perähän, orjan lehmien ajohon. Kolmasneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin evästä, ajoi lehmät suota myöten, itse kangasta kapusi. Sanan virkki vierressänsä, kertoeli käyessänsä: "Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen!